Ampumaradan rakenteita ja majan tulisijan ja perustusten jäännökset sijaitsevat runsaan 400 metrin pituisella alueella supan pohjalla ja etelärinteellä.

Selkeiden rakenteiden sijainti maastossa.

Rakenteet sijaitsevat soraharjulla Isolukko-nimisen supan pohjalla ja etelärinteellä. Supan pohja on tasaista maastoa ja matalat, kivetyt ampumatasanteet sijaitsevat pääasiassa sen reunoilla. Maja on sijainnut melko jyrkässä rinnemaastossa. Alueella kasvoi tarkastusajankohtana kuusimetsää (osa varttunutta) ja supan pohjalla kasvoi heinikkoa ja mm. nuorta lehtipuustoa.

Supan pohjalle on 1930 alkaen rakennettu betonista ns. näyttöhauta ampumatauluja varten. Näyttöhauta on yläosasta avoin, kapea käytävä, jonka länsipäässä olevan oviaukon yläpuolella on rautavartaasta muodostettu vuosiluku 1931. Muutaman sadan metrin säteellä ampumatauluista harjun pohjalle ja reunoihin on rakennettu harjun kiviaineksella reunustettuja (kylmämuuraus) ampumatasanteita eri etäisyyksiin.

Maja on sijainnut tasanteen eteläpuolella, harjun rinteessä. Paikalla on havaittavissa pienehköllä tasanteella vähäisiä betonirakenteen jäännöksiä ja matalahko kiviraunio (tulisijan jäännös).

Rata-alueella ja osalla tasanteista oli havaittavissa pohjaveden mittaamiseen (?) liittyviä kapeita putkia.

Kohteen suojelustatusta selvitettiin tarkastuksen jälkeen Museovirastosta (M. Niukkanen). Keskustelun perusteella arvioitiin, että kyse ei ole kiinteästä muinaisjäännöksestä. Kohteella on kuitenkin selkeästi kulttuurihistoriallista merkitystä ja arvoa suhteellisen hyvin ja häiriöttä säilyneenä suojeluskuntahistoriaan liittyvänä ilmiönä. Pirkanmaan maakuntamuseo totesi tarkastuksen jälkeen maanomistajalle antamassaan lausunnossa, että kohde tulisi säilyttää ympäristössä ja mikäli alueelle suunnitellaan maankäyttöä, kohteessa tulee tehdä arkeologinen selvitys (maakuntamuseon lausunto 4973/12.03.02/2008), jonka perusteella arvioidaan tarkemmin jäännöksen arvo ja vaikutus maankäyttöön.

Kohteen ymmärrettävyys ja paikan ilme edellyttävät osittain supan rinteille ulottuvaa suoja-aluetta. Rakenteiden ja radan alueelta on suotavaa poistaa puustoa rakenteita vahingoittamatta. Maanomistajaa informoitiin lausunnossa mm. Museovirastolta saatavista hoito-ohjeista.

Vehoniemenharjun länsiosista tunnetaan ennestään kivikautisia asuinpaikkoja.