Liikemies Pekka Hyvärinen perusti Kaijanselän rantaan sahan vuonna 1910, mutta se ajautui pian konkurssiin ja siirtyi Ähtärin Inhan tehtaiden patruunalle August Nilsson Keirknerille. Uuden sahayhtiön vähemmistöosakkaiksi yhteensä 10 prosentin osuudella tulivat myös nimismies Volter Saxen ja isännöitsijä J. V. Rantahalme. Vuonna 1916 tappiollisena pysyneen kaksiraamisen sahan uudeksi omistajaksi tuli G. A. Serlachius Osakeyhtiö, joka lisäsi sahaan vuonna 1919 kolmannen raamin ja sähköisti sahan vuonna 1927. Yhtiö nimesi Kolhon tehtaat vuonna 1928 Kolho Oy:ksi ja vuonna 1959 G. A. Serlachius Oy Kolhoksi. Saha alkoi kannattaa muun muassa siksi, että puutavaraa saatiin sinne entistä edullisemmin samalla kun sitä ostettiin Serlachiuksen Mäntän tehtaiden paperi- ja energiapuuksi. Sahan ympärille alkoi kasvaa muutakin mekaanista puunjalostusta: Mäntästä Kolhoon siirretty, ovia, ikkunoita ja kiintokalusteita valmistava rakennuspuusepäntehdas, 1960-luvulle asti toiminut puutalotehdas (1941), kreosootti- ja suolakyllästykseen perustuvat puunkyllästämöt (1950) ja Mäntän tuottamaa paperia Iki-levyksi jalostava muovilaminaattitehdas (1953, nyk. Formica IKI Oy). Uusi saha Kolhoon valmistui 1963. Kolhon tuotanto laajentui 1970-luvun alussa muoviteollisuuteen, joka tei lastulevyn päällystykseen käytettyä HDP-muovikalvoa, PVC-koristekalvoa ja Seriste-nimellä rakennuseristeeksi myytyä fenolivaahtomuovia. Muoviteollisuuden kannattavuus romahti pian öljykriisiin ja tuotanto lopetettiin 1975.

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolho)

Osa rakennuksista, mm. yhä toimiva Formica IkI, sijaitsee kiinteistöllä 508-409-40-2.