arkkitehtoninen

asutushistoria
henkilöhistoria
sivistyshistoria
taloushistoria
teollisuushistoria

maisemakokonaisuus

Erittäin merkittävä näyttävä kartanokokonaisuus, joka on maisemallisesti komealla paikalla vesistön ja viljelysmaiseman keskellä. Rakennuskanta, joka on rakennettu pääosin 1918 palon jälkeen 1930-luvulla, edustaa pohjoismaista klassismia. Kartanon talouspihan miljöön ja puiston lisäksi kokonaisuuteen liittyy saha-alue 1950-luvulta. Laukko on vanha asuinpaikka, jolla on pitkä kartanohistoria.

Laukon kartanon historia ilmentää Suomen yhteiskunnan historiaa eri vuosisadoilta. Keskiajalla Laukko kasvoi merkittäväksi Kurki-suvun aateliskartanoksi. Aatelisaikaan kuuluvat myös Laukon 1800-luvun alussa ostaneet Törngrenit. Heidän aikanaan Laukon kartanosta tuli tärkeä suomenmielisten talous- ja kulttuurielämän vaikuttajien kohtaamispaikka. Elias Lönnrot viimeisteli Kalevalan Laukossa vuonna 1849. 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-alkuun Laukossa vaikutti Strandertskjöldin aatelissuku.

Kauppaneuvos Rafael Haarla liittää Laukon kartanon teollisuushistoriaan. Samalla Haarla päätti Laukon pitkän aatelisajan Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Haarlan varoin Laukko rakennettiiin palon jälkeen uuteen komeaan asuunsa. Saha 1950-luvulta kertoo jälleenrakennuskauden materiaalitarpeesta ja jälleenrakennuskaudesta. Sahatoiminta päättyi 1960-luvun lopussa.

Uuden omistajasuvun kautta1960-luvulla Laukko siirtyi hevoskasvatukseen ja yrittäjyyteen. Samalla entinen varakas teollisuusomistajasuku väistyi.

Laukko on harvinainen kartanokokonaisuus valtakunnallisesti. Se edustaa arkkitehtuuriltaan Haarlan suosimaa 1920-luvun klassismia. Rakennukset ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan hyvin, vaikka niihin on tehty muutoksia tarpeen mukaan. 1800-luvulla rakennettua paloa edeltänyttä rakennuskantaa on jäljellä vähän, mutta nämä rakennukset tuovat kokonaisuuteen ajallista kerroksellisuutta ja viitteitä Haarlan aikaa edeltävästä aikakaudesta.

Pihapiirikokonaisuudet:

Päärakennuksen puistopihapiiri

Päärakennuksen puistopihapiiri on ajallisesti kerroksellinen Laukon kartanon päärakennusten vaiheista kertova kokonaisuus, jossa miljöö on erityisen merkittävä. Rakennuskanta on mielenkiintoista ja eri vuosisatoja edustavaa. Maisemalliset arvot ovat erittäin merkittäviä.

Omenanlahden nauhamainen pihapiiri

Päärakennuksen puistomiljöön jatkeena rannan tuntumassa oleva Omenanlahden nauhamainen pihapiiri edustaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun Haarlojen vaihetta. Asuinrakennukset talousrakennuksineen muodostavat viehättävä miljöön, jonka maisemalliset arvot ovat merkittäviä. Paja liittyy asuinrakennuksiin klassisen arkkitehtuurinsa kautta.

Hautaniemi

Hautaniemi on maisemallisesti komealla paikalla oleva niemi, jossa on Laukon aatelisajan muistona hautamuistomerkki.

Sisääntulopiha

Kartanon korkeimmalla kohdalla, ns. sisääntulopihana, on ajallisesti kerroksellisia 1800-lukua ja Haarlan aikaa edustavia talous- ja asuinrakennuksia, jotka kertovat Laukon kartanon maatilaelämästä ja sen kehityksestä. Maatilaa palvelevalle henkilöstölle on rakennettu työsuhdeasuntoja erilleen kartanon päärakennuksen miljööstä. Rakennukset muodostavat komean portin ja sisääntulon päärakennukselle ja puistoon. Kokonaisuuden maisemalliset arvot ovat erittäin merkittävät. Rakennuksia on muokattu käyttötarpeen mukaan eri vuosikymmeninä.

Talouspiha

Talouspiha sijoittuu nauhamaisesti tien varteen ja maisemallisesti kauniin rannan tuntumaan. Rakennuskannan arvottaminen vaihtelee rakennuksittain merkittävistä 1800-luvun navetasta ja Impilinnasta esim. uudehkoon maneesiin, jolla ei ole erityisiä arvoja. Kokonaisuus on kerroksellisuudessaan vaihteleva ja erittäin näkyvä tien ja rannan vuoksi. Kokonaisuuden arvot muodostuvat rakennusten arvoista enemmän kuin kokonaisuudesta käsin. Rakennuksia on muokattu käyttötarpeen mukaan eri vuosikymmeninä.

Pajalahden talot

Pajalahden rannan pihapiirissä on Haarlan aikana sodan jälkeen valmistuneet klassismia edustavat työntekijöiden asuinrakennukset talousrakennuksineen. Rakennukset muodostavat kokonaisuuden, jonka arvot ovat kokonaisuuden yhtenäisyydessä. Maisemalliset arvot ovat merkittäviä.

Saha

Sahan alueen rakennusten arvot liittyvät teollisuushistoriaan ja jälleenrakennuskauden materiaalipulan lievittämiseen. Maisemallisia arvoja on, mutta saha on kokonaisuuksista tavanomaisin ja osittain irrallinenkin Laukon kartanon pihapiiristä ja toiminnoista. Haarlan rakennuttama saha-alue on kuitenkin suunniteltu ja toteutettu yksityiskohtineen huolellisesti. Saha muodostaa selvimmin jälleenrakennuskaudesta muistuttavan kokonaisuuden.

Laukon kartanon alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö RKY (2009).

(Ks. Laukon kartanon arvottaminen -liitekartta.)

Laukon sijainti

Laukon kartano sijaitsee Laukonselän ja Vakkalanselän välisellä Pyhäjärven kannaksella pienipiirteisessä kumpuilevassa laajahkoja viljelysaukeita ja metsikköjä vuorottelevassa maalaismaisemassa Vesilahden kunnassa. Laukonselkä jatkuu etelään kohti Vesilahden kirkkoa.

Laukko osana kylää

Laukon kartano on ollut kylän vaurain talo ja myöhemmin kartano jo vuosisatoja. Se on aina erottunut tarkoituksellisesti tavanomaisesta hirsirakenteisesta maatalouteen liittyvästä kansanrakentamisesta sekä arkkitehtuuriltaan että mittasuhteillaan. Laukon omistajien ja tavallisen kansan statusero on ollut aina varsin näkyvä, vaikka 1900-lukua nuorempaa rakennuskantaa ei olekaan säilynyt paljon palojen vuoksi. Toki alueella on ollut vauraampiakin maatiloja, mutta Laukon vertaista ei kuitenkaan samalla laajalla viljelysaukealla, joka seuraa Laukon- ja Alhonselän rantojen viljavia savipeltoja mäkien lomassa.

Laukon pitkäaikainen riippuvuus maatalouden vaatimasta työvoimasta sekä paikallisten riippuvuus Laukosta hyödyttivät aluetta, mutta lopulta kärjistivät sosiaalisen eriarvoisuuden ja poliittisten virtausten vuoksi Laukon kartanon ja torpparien suhteet. Päätöksenä tälle Laukko tuhopoltettiin vuonna 1918.

Nykyisin Laukon maaomistus on alueella vähentynyt, maatilat ovat itsenäistyneet ja maatalous koneistunut voimakkaasti sotien jälkeen, kuten on käynyt koko Suomessa itsenäistymisen jälkeen. Laukon kartanon ympäristön viljelysaukeat ovat kuitenkin pysyneet avoimina ja viljeltyinä myös keskeisen sijaintinsa vuoksi. Tampereen kaupungin läheisyys tukee varsinkin tulevaisuudessa Laukon kartanoa, koska kartano on lopettanut maatalouden ja hevosten jalostuksen ja siirtymässä voimakkaasti kohti laajan rakennuskannan hyödyntämistä esim. vuokraamalla sitä asunnoiksi. Matkailu tulee saamaan voimansa juuri rakennuskannan ja kartanon miljöön merkittävyydestä ja historiasta, joita nykyiset omistajat vaalivat.

Reitit Laukkoon

Vanhastaan kartanoon on saavuttu vesireittejä pitkin. Pohjoispuolisesta Pajalahdesta on lähtenyt vesireitti kohti Tampereen kaupunkia, jossa myytiin kartanon tuotteita. Tampereen Laukontori on saanut nimensä Laukon isännän Adolf Törngrenin vuonna 1859 rakennuttaman siipiratasalus Laukon mukaan. Tampereen järvien vesiliikenne vilkastutti satamakauppaa ja -liikennettä, joten uutta rantatoria alettiin rakentaa vuonna 1866 hätäaputöinä. Laajat Laukontorin satamatyöt valmistuivat vuonna 1900.

Autoistumisen myötä Tampereen seudun vesiliikenne loppui 1950-luvulla. Vanhaa vesireittiä Laukosta Tampereelle suunnitellaan käynnistettävän uudestaan. Satamaa suunnitellaan saha-alueen viereen, mikä jatkaisi muinaisen vesistövaltatien käyttöä kuitenkin eri käyttötarkoituksessa, matkailussa.

Nykyisin päälähestymissuuntana on Hinsalantie, joka kiertää kartanon pihapiirin länsipuolisilla pelloilla ja pohjoispuolella kulkee talousrakennusten välistä. Näkymät kartanon päärakennukselle päin ovat komeat. Varsinkin lehdettömään vuodenaikaan kartano näkyy ylväänä puiston ympäröimänä sekä tielle että järvelle.

Pihapiiri ja kartanomiljöö

Laukon pihapiiri sijaitsee mäellä. Kannaksen korkeimmalla kohdalla kulkee tie, joka ohittaa käytännönläheisesti talousrakennukset. Laukon kartanon pihapiiri voidaan jakaa karkeasti kohteen: edustuspuoleen, joka sijaitsee päärakennuksen puolella ja talouspihan puoleen, joka sijaitsee Pajalahden puolella. Edustuspuoli käsittää enimmäkseen asutukseen liittyviä rakennuksia puistomaisessa miljöössä. Talouspuolella ovat kartanon maataloutta tai liiketoimintaa palvelleet rakennukset sekä kartanossa työskennelleiden asuinrakennuksia. (Erilliset pihakokonaisuuksien nimitykset ovat kokonaisuuksia kuvaavia eivätkä käytön myötä syntyneitä. Ks. Laukon kartanon arvottaminen ja Laukon kartanon pihapiirikokonaisuudet -liitekartat.)

Edustuspuoli voidaan jakaa 3 osaan: päärakennuksen puistopihapiiriin, Omenalahden rannan tuntumassa olevaan nauhamaiseen pihapiiriin ja Hautaniemeen.

Päärakennuksen puistopihapiirissä on päärakennus, pirunkellari, puutarhurin talo ja vaja, leikkimökki ja päärakennuksen rantasauna. Itse päärakennus sijaitsee etelään suuntautuvalla rinteellä Laukonselän pohjoisrannalla. Sitä ympäröi kaunis puisto, jossa on suorahko akseli rantaan päärakennukselta. Nykyinen päärakennus on Laukon vanhimman rakennuksen eli kellarin vieressä. Ne muodostavat mielenkiintoisen Laukon historiasta kertovat ajallisesti kerroksellisen jatkumon keskiajalta 1900-luvun muutoksiin.

Puutarhurin talo 1830-luvulta sekä leikkimökki 1900-luvun alusta lisäävät puiston ajallista kerroksellisuutta.

Puistotalo vajoineen, Rantatalo ja paja vajoineen muodostavat oman päärakennuksesta erillisen pääasiassa asumiseen liittyvän kokonaisuuden Omenalahden rannalla.

Kolmas kokonaisuus on kartanosta etelään päin omassa rauhassaan sijaitseva Hautaniemen alue, jolle on rakennettu Standertskjöld-Nordenstam-suvun komea hautakappeli.

Talouspuolella on 4 kokonaisuutta tai pihapiiriä: rajattu sisääntulopiha, talouspiha, Pajalahden rantatalot ja saha.

Pitkänomainen talli (juhlatalli), verstas, pehtoorin talo, tilanhoitajan talo ja viljamakasiini muodostavat neliömäisesti rajatun sisääntulopihan, jonka kautta kuljetaan Laukontietä päärakennuksen pihapiiriin. Sisääntulopihan ruohokentällä on useita kulkuväyliä.

Rajatumman sisääntulopihan pohjoispuolella tien varressa ovat vapaammin sijoiteltuina suurehkot talousrakennukset eli navetta lantaloineen, kalustevaja ja Impilinna jyrkässä rannassa, maneesi ja vanha paja sekä kauempana pellolla oleva suurehko lato. Ne muodostavat varsinaisen talousrakennusten talouspihan, jonka läpi maantie kulkee.

Pajalahden rannassa on omana kokonaisuutenaan Pajalahden talojen ja rantasaunan muodostama rantaa myötäilevä nauhamainen pihapiiri. Sahan alue on perustettu 1950-luvulla Pajalahden taloista länteen päin. Sahan kokonaisuuteen kuuluvat saha, laatikkotehdas ja purusiilo. Sahan rakennukset ovat puurakenteisia ja valkeaksi maalattuja.

Arkkitehtuurin yleispiirteitä

Laukon palojen myötä suurin osa Laukon rakennuskannasta on 1930-40-luvuilta. Vanhempia rakennuksia ovat kellari 1500-luvulta (kivilinnan osa), puutarhurin talo 1830-luvulta ja navetta vuodelta 1879 (korjattuina). Laukon hankkinut kauppaneuvos Rafael Haarla pääsi toteuttamaan omien mieltymystensä mukaista arkkitehtuuria rakennuttaessaan Laukkoa. Veikko Kallio suunnitteli päärakennuksen, joka edustaa ajalleen tyypillistä pohjoismaista 1920-luvun klassismia.

Suurin osa rakennuskannasta on tiilirakenteisia valkoiseksi kalkittuja punatiilikattoisia 1930–40-lukujen rakennuksia, joissa yhtenäisenä piirteenä ovat kauniit tiiliset räystäsdetaljit sekä kissanpenkit, joita on tehty myös puurakenteisiin valkoiseksi maalattuihin talousrakennuksiin vielä 1950-luvun sahan alueella. Valkoiset jykevät harmoniset rakennukset loistavat kuin antiikin temppelit maisemassa, kuten on tarkoitus ollutkin. Varsinkin päärakennuksen rikkaampi detaljointi ja vaikuttavat pylväiköt tuovat mieleen kreikkalaiseen temppelin kumpuilevassa maisemassa.

Laukon kartanolla on yhteyksiä Tampereen arkkitehtuuriin. Kauppaneuvos Rafael Haarla rakennutti Tampereelle Haarlan palatsin (valm. 1923), jonka suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Haarlan palatsi edustaa myös 1920-luvun klassismia, tosin osittain raskaampana ja synkempänä varsinkin tumman Kurun graniitin vuoksi. Haarlan palatsissa huomio kiinnittyy taidokkaaseen sisäänkäyntiin, jossa 6 pylvään pylväikkö ja kevytkaiteinen parveke. Haarlan palatsin edessä olevat portaikon patsaat on veistänyt W. Rich. Rautalin. Haarla käytti siis monia arkkitehteja eikä esim. Laukon päärakennuksen piirtänyt Veikko Kallio ollut hänen ainoa ns. hovisuunnittelijansa.

Laukontorin laidalla on Veikko Kallion suunnittelema ja vuonna 1926 valmistunut Laukonhovi. Se poikkeaa naapureistaan kansallisromanttisemmista Laukonlinnasta (Birger Federley, 1907) ja Laukonkulmasta (Arthur af Hällström, 1901), joissa on 1920-luvun klassismia edeltänyttä jugendtyyliä. Laukon kartanon päärakennus sekä Laukonhovi puolestaan edustavat 1920-luvun klassismia. Laukon talousrakennusten valkeat koristeettomat julkisivut vihjaavat kuitenkin jo funktionalismin suuntaan, joka oli uusi nouseva tyylisuuntaus varsinkin 1930-luvulla. Laukon kartanosta olisi voinut periaatteessa tulla funktionalismia edustava kartano rakentamisajankohtansa puolesta. Arvokas kartanomiljöö, ajalleen tyypillinen klassismi ja Haarlan oman maku vaikuttivat Laukon arkkitehtuuriin. Arkkitehti Bertel Strömmer laati ehdotuksen Laukon päärakennuksesta, mutta Kallion suunnitelma toteutettiin. Haarla oli siis kiinnostunut rakennustensa arkkitehtuurista ja jopa teetätti suunnitelmia parhaan löytääkseen.

Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY -sivusto:

"Laukon kartanoympäristön historia ulottuu aina esihistorialliselle ajalle ja Kartano tunnetaan myös kansanballadin tapahtumapaikkana.

Laukonselän ja Vakkalanselän välisellä kannaksella, rautakautisella kalmistomäellä sijaitsevan Laukon kartanon rakennukset ovat aina sijainneet Laukonselälle etelään antavalla rannalla. Puiston ympäröimä, 1931 valmistunut päärakennus on tyylillinen kopio uusklassismin kauden kartanorakennuksista. Puistoympäristössä sijaitsevat, etupäässä 1900-luvun alusta olevat talousrakennukset ovat päärakennuksen tapaan valkeaksi kalkittuja. Pihapiirissä on keskiajalta peräisin oleva kellari, jonka katsotaan kuuluvan kartanon keskiaikaiseen rakennukseen.

Hautaniemessä on 1800-luvun lopulla rakennettu Standertskjöld-Nordenstam-suvun hautakappeli.

Laukon kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta Vesilahden kulttuurimaisemat."

Esihistoriallinen aika

Nykyisen Laukon kartanon alue on ollut asuinkelpoista kivikaudelta alkaen. Todennäköisesti alueella on tuolloin liikkunut vaeltavia metsästäjiä, mutta pysyvä asutus muodostui alueelle vasta myöhemmin. Alkeellinen maanviljelys alkoi Etelä-Suomessa pronssikaudella (n. 1500 eaa.) Kartanon pihasta on löydetty pronssinen onsikirves ja nykyisen kartanon alueella onkin todennäköisesti ollut pysyvää asutusta viimeistään rautakaudelta alkaen. Perimätiedon mukaan paikalla on sijainnut lappalainen heimolinnoitus. Kartanon ympäristössä sijaitsevista hautaraunioista löytyneiden viikinkiaikaisten (800 - 1050 jaa.) kulta- ja hopeaesineiden perusteella alueella lienee ainakin viikinkiaikana ollut vaikutusvaltaisten päälliköiden asuinpaikka. Alueella on myös useita toistaiseksi tutkimattomia hautaraunioita.

Ks. Arkeologinen inventointi -liitetiedosto.

Kurkien aika

Kartano mainitaan historiallisissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1416, mutta tilan arvellaan syntyneen jo varhaiskeskiajalla. Keskiajalla Laukon kartano kuului vaikutusvaltaiselle Kurki-suvulle. Perimätiedon mukaan pirkkalaispäällikkö Matti Kurki sai Laukon lahjaksi ruotsin kuninkaalta 1200-luvun alussa, mutta asiaa ei ole vahvistettu. 1400-luvun alussa Laukossa asui Jeppe Kurki, jonka arvellaan saaneen kartanon perintönä vanhemmiltaan, joten Kurkien oletetaan omistaneen Laukon ainakin jo 1300-luvulla.

Häme liitettiin ruotsin valtakuntaan Birger Jaarlin tekemän ns. toisen ristiretken jälkeen vuonna 1250. Valloituksen varmistamiseksi alueella tarvittiin kuninkaalle uskollisia sukuja. Niistä eräs oli todennäköisesti Kurkien suku, jonka jäseniä myös avioitui Jaarlin sukulaisten kanssa. Kurkien suku saikin vähitellen aatelisoikeudet, siitä kehittyi läheinen Ruotsin kuningassukujen kanssa ja suvun jäsenet nousivat korkeille paikoille Ruotsin kuningashuoneessa.

Laukon kartano ei ilmeisesti ennen keskiaikaa ollut varsinainen suurkartano, mutta kehittyi Kurkien omistuksessa yhdeksi Suomen merkittävimmistä kartanoista. 1600-luvulla kartanon tilusten koko oli yli 37 000 hehtaaria. 1500-luvulla Arvid Kurki rakennutti Laukkoon suurehkon kivisen asuntolinnan ja kartanokappelin, joista on nykyään jäljellä kartanon pihapiirissä sijaitseva harmaakivikellari.

Törngrenit, Lönnrot

Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle (1809) ruotsalaistuneet Kurjet eivät voineet enää omistaa kartanoa ja se myytiin porvoolaiselle Johan Agapetus Törngrenille. Törngrenien aikana Laukon kartanosta tuli tärkeä talous- ja kulttuurielämän vaikuttajien kohtaamispaikka. Törngrenit olivat kansallismielisiä ja heillä oli merkittävä vaikutus Suomen itsenäistymiseen. Erityisesti Johan Agapetuksen vaimo, Eva Törngren, oli merkittävä mielipidevaikuttaja perheen lähipiirissä, johon kuuluivat muun muassa J.L. Runeberg, E. Lönnrot, J.V. Snellman ja J.J. Nevander. Elias Lönnrot toimi 1800-luvulla kotiopettajana Törngrenien perheessä ja Kalevalan lopullinen versio onkin allekirjoitettu Laukossa vuonna 1849.

Johan Agapetuksen ja Eva Törngrenin poika, Adolf Törngren, oli merkittävä liike- ja teollisuusmies, joka vaikutti huomattavasti myös Tampereen kaupungin kehitykseen. Hän oli muun muassa perustamassa Tampellan ja Takon tehtaita, ja oli suurin sijoittaja Tampereen Verkatehtaassa. 1860-luvun katovuodet ja niitä seurannut lama ajoivat Adolf Törngrenin konkurssiin, minkä seurauksena Laukon kartano myytiin vuonna 1869 Herman Johansson Hallonbladille ja vuonna 1872 edelleen kenraali Carl August Strandertskjöldille.

Laukon lakot ja häädöt 1900-luvun alussa

Vuosina 1906-1907 tapahtui paljon julkisuutta saanut Laukon torpparilakko ja sen seurauksena tapahtuneet torpparihäädöt. Strandertskjöldien aikana Laukon maataloutta kehitettiin ja torppareiden määrä kasvoi. 1900-luvun alussa Strandertskjöldien omistamiin Laukon ja Tottijärven kartanoihin kuului noin 150 torppaa. Vuonna 1906 suurin osa torppareista ryhtyi lakkoon korjatakseen päivätöihin ja työolosuhteisiin liittyviä epäkohtia, minkä seurauksena lakossa mukana olleet torpparit häädettiin.

Häätö vaikutti myöhemmin Suomen lainsäädäntöön siten, että vuonna 1909 hyväksyttiin maanvuokra-asetus, jossa lyhimmäksi vuokrasopimuksen kestoajaksi määrättiin 50 vuotta, ja vuonna 1918 ns. torpparilaki, joka antoi torppareille mahdollisuuden lunastaa vuokra-alueensa. Tapaus myös kärjisti yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Suomen sisällissodan aikana punakaarti poltti pahoin lähes kaikki Laukon kartanon rakennukset.

Haarlat

Laukon kartano siirtyi vuonna 1929 Haarlan suvun omistukseen. Rafael Haarla oli liikemies ja Haarlan paperitehtaan perustaja. Haarlojen aikana Laukon kartanossa toteutettiin mittavat jälleenrakennustyöt ja kartano alueineen kehittyi nykyisenkaltaiseen muotoonsa. Suurin osa Haarlojen aikana valmistuneista rakennuksista on edelleen olemassa. Esimerkiksi kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1931.

Lagerstamit, nykypäivä

Vuonna 1968 Laukon kartano siirtyi nykyisille omistajilleen Lagerstam-suvulle. Lagerstamit ovat kehittäneet Laukon maataloutta ja toimineet merkittävänä ravihevoskasvattajana. Ammattimainen hevoskasvatus loppui Laukossa vuonna 2013, ja tulevaisuudessa kartanosta on tarkoitus kehittää monipuolinen matkailukohde ja muuttaa osa alueen vanhoista rakennuksista vuokra-asunnoiksi. Lagerstamien aikana on keskitytty myös Laukon historian tutkimukseen. Vuodesta 1989 lähtien kartanon alueella on tehty arkeologisia kaivauksia Kari Uotilan johdolla.

Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY -sivusto:

"Laukon kylästä muodostunut säterikartano mainittiin historiallisissa asiakirjoissa 1416, mutta tilan arvellaan syntyneen jo varhaiskeskiajalla. Laukosta kasvoi keskiajan aikana yksi Suomen mahtavimmista kartanoista, jonka tilukset käsittivät 1600-luvun lopulla yli 37 000 hehtaaria. Laukossa on mainittu keskiajalla olleen kivinen asuntolinna, jonka jäänteenä pidetään kartanon pihapiirissä olevaa harmaakivikellaria. Laukossa tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat täsmentäneet kuvaa kartanon vaiheista ja asumiseen liittyvistä yksityiskohdista.

Kartano siirtyi Kurki-suvun omistukseen 1400-luvulla. Myöhäiskeskiaikaisista isännistä kuuluisimmat olivat "Elinan surma" -balladin Klaus Kurki ja Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki. Kansanballadin merkitsi muistiin ensimmäisiä runonkeräystöitään tehnyt Elias Lönnrot, joka vietti kesiä Laukon kartanossa 1820-luvulla.

1700-luvun rappiokauden jälkeen Laukon vauraus alkoi hiljalleen palata, mutta Kurki-suku luopui kartanosta 1817. Kartanoon liittyvät 1906-1907 torpparimellakat ja -häädöt, jotka myöhemmin todennäköisesti vaikuttivat maanlainsäädännön uudistamiseen ja toisaalta Laukon rakennuskannan laajamittaiseen tuhoutumiseen sisällissodassa.

Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti kauppaneuvos Rafael Haarla arkkitehti Veikko Kallion suunnitelmien mukaan 1931. Suurin osa talousrakennuksista valmistui samaan aikaan. Puutarhurin asunto valmistui 1830-luvulla ja kivinavetta 1879."

Laukon kartano ympäristöineen jakautuu maisemallisesti erityyppisiin osaalueisiin; kartanomiljööseen puistoineen ja talousrakennuksineen, kartanoa ympäröiviin laidun- ja peltoalueisiin, sahan työväenasuntoihin ja niihin liittyviin pihapiireihin ja rantavyöhykkeeseen sekä metsäisiin osa-alueisiin.

Laukon kartanomiljöö

Maisemaa hallitsee maamerkkinä Laukon kartanon päärakennus sekä kokonaisuuteen kuuluvat valkeaksi rapatut talousrakennukset. Kartanon puisto ulottuu aina Laukonselän rantaan saakka. Puistossa on erilajisia jalopuita, kuten lehmuksia, lisäksi puistoalueella on useita veistoksia. Rannassa on rantasauna laitureineen, jolta avautuu kauniit, pitkät näkymät Laukonselälle, itään rantametsiin sekä länteen Hautaniemelle. Laukon kartanomiljöö on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas kokonaisuus.

Kartanoa ympäröivät laidun- ja peltoalueet

Kartanoa ympäröivät avoimet laidun- ja peltoalueet ovat maisemallisesti arvokkaita ja jatkavat alueen maiseman käytön historiaa. Vuosisatainen viljely näkyy avoimina maisematiloina sekä pitkään samoilla paikoilla sijainneina metsänreunoina. Laukonhaan maisemallisesti arvokkaimmat osa-alueet ovat avointa laidun- ja järvimaisemaa rajaavat reuna- ja rantametsät. Läntiset laidun- ja peltoalueet näkyvät järvimaisemassa ja ne rajoittuvat Laukonselän rantakosteikkoon sekä Hautaniemeen, jossa on sukuhautoja sekä hautamausoleumi. Läntisten laidun- ja peltoalueiden keskellä on kauniita metsäkumpareita. Kartanolle johtaa lännestä saavuttaessa koivurivi.

Kartanon entisen sahan työväenasunnot pihapiireineen

Sahan työväelle kuuluneet työväenasunnot ympäristöineen ja Vakkalanselkään liittyvine ranta-alueineen muodostavat oman pienipiirteisen kokonaisuuden. Maisemallisesti arvokkaita ovat rantavyöhyke sekä rajautuminen kartanon avoimiin laidun- ja peltoalueisiin, jossa on myös arkeologisia arvoja (rautakautiset kalmistot).

Metsäiset alueet

Itäisen metsäalueen sekä Laukonhaan maisemallisesti arvokkaimmat osa-alueet ovat avointa laidun- ja järvimaisemaa rajaavat reuna- ja rantametsät. Laukonhaan perinnemaisema-arvot ovat heikkenemässä laidunnuksen loputtua ja osalla aluetta tehtyjen hakkuiden vuoksi. Pähkinäpensaat kertovat alueen käytön ja luonnon historiasta ja monipuolistavat rantametsämaisemaa, samoin kuin järeät vanhat männyt ovat maisemallisesti vaikuttavia. Alueen länsiosassa metsäalueet reunustavat avoimia maisemallisesti arvokkaita laidun- ja peltomaisemia. Rantametsät ja Hautaniemi rajaavat järvimaisemaa.

Ks. Laukon kartanoalueen maisemaselvitys.

Toimenpidesuosituksena esitetään kartanon merkittävän miljöön säilyttämistä Laukon hengen mukaisena. Tärkeimmillä alueilla lisärakentaminen tulee olla erittäin tarkoin harkittua. Tarkasti suunniteltu ja hyvin toteutettu lisärakentaminen on mahdollista varsinkin sellaisiin paikkoihin, joissa uusi rakennuskanta ei muuta esim. puistomaista miljöötä tai näkymiä järvelle ja järveltä. Värit, muodot, materiaalit ja sijainnit on harkittava erittäin tarkasti. Museoviranomaisen neuvonta ja ohjaus on suositeltavaa.

Korjausrakentamisessa on tähdättävä rakennuskannan alkuperäisyyttä korostavaan ja hyödyntävään korjaamiseen (Restauroiva korjaamisote, asiantunteva merkittävien kohteiden korjausrakentamiseen perehtynyt arkkitehtisuunnittelu). Myös korjausten toteuttajien olisi hyvä olla kokeneita korjausrakentamisen ammattilaisia.

Laukon rakentamisajankohdan tulisi näkyä ja jäädä näkyviin, sillä sen on Laukon kartanon vahvuus. Muutokset ja korjaukset tulisi tehdä siten, etteivät ne hävitä vanhoja kerroksia.

Uusien käyttötarkoitusten löytäminen monipuoliselle rakennuskannalle lisää Laukon kartanon kerroksellisuutta. Se vaatii hyvää suunnittelua sekä toteutusta. Se on myös osoitus kestävän kehityksen periaatteiden käytännön hyödyntämisestä ja kartanon kehittymisestä kulloisenkin ajan ja suvun tarpeiden mukaisesti.

Pihapiirikokonaisuudet:

Pihapiirikokonaisuuksia voidaan käsitellä tai suunnitella eri tavoin niiden arvot huomioiden. Laukon kartanon erityisen merkittävät alueet ovat herkimpiä muutoksille. Erityisen merkittävien pihapiirikokonaisuuksien miljöö ja henki tulee säilyttää. Arvoja sisältävät kokonaisuudet kestävät paremmin muutoksia, jotka tulee suunnittella ja toteuttaa huolellisesti ja alueen omia arvoja korostaen.

Ks. Laukon kartanon arvottaminen -liite.

Kaavamääräykset:

Täydennetään ranta-asemakaavan hyväksymisen jälkeen (2014?).

Eitsi, Eeva & Levonoja, Siina: Laukon kartanoalueen maisemaselvitys: Maiseman arvot ja suositukset maankäytölle. Finnish Consulting Group Oy, 2014.

Lagerstam, Liisa: Laukon herra Gabriel Kurki. Laukko Historicum, 2008.

Leskinen, Marjatta & Jaakola, Juha: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö, 1998.

Luoto, Kalle: Laukon kartanoalueen arkeologinen inventointi. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2014.

Mukala, Jorma: Metso Voima Tuulensuu - Tampereen arkkitehtuuria. Tampere-Seuran 89. julkaisu. Tampere-Seura Ry, 1999.

Raevuori, Yrjö: Laukon omistajia ja vaiheita. Hämeen Kirjapaino Oy, 1963.

www-sivut:

Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt RKY.

[http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=3988] Viitattu 28.8.2014.

Laukon kartano

[http://www.laukonkartano.fi/] Viitattu 28.8.2014

Omistajan haastattelu 19.5.2014.