Rekolan tilakeskuksessa ovat: 1. asuinrakennus (1924), 2. navetta, talli, sikala (1913, 1928, 1969), 3. pieni asuinrakennus (n. 1900-luvun alkupuoli), 4. vilja-aitta (1800-l loppup.), 5. kanala (1956), 6. konehalli (1988), 7. kuivuri (1963), 8. maakellari (1920/30-l,) 9. sauna (1800-l loppup. /1960-l), 10. paja 1900-l alkup.) ja 11. kaivo. Lisäksi tilakeskuksen koillispuolen pelloilla on kaksi latoa. Kuivurin vieressä on vanhemman kuivurin betonisokkeli ja asuinrakennuksen etelä- ja länsipuolella on vanhan kylän autioituneet kylätontit, joilla on säilynyt kivijalkoja ja uuninpohjia. Lähin asuinrakennuksen eteläpuolella olevalla kalliolla oleva kivijalka kuului ns. huvilarakennukseen, joka rakennettiin 1900-luvun alkupuolella ja purettiin 1980-luvulla.

Rekola (Oinas) on kylän kantataloja. Tilakeskus on vanhalla kylätontilla ja rakennuskanta on monipuolista. Näyttävä asuinrakennus on rakennettu vuonna 1924 ja se on säilynyt hyvin kyseisen aikakauden asussa, mm. materiaaliensa osalta. Kivinavetta on vuodelta 1913. Tilakeskus on vuoden 1931 maatilakirjan mukaan “viljelysten reunassa, kylätien varrella, Heinälahden rannalla”. Määritelmä on edelleen oikea. Pihapiirillä on maisemallisesti keskeinen asema peltoaukean laidalla ja se on osa Heinälahden arvoaluetta. Tilakeskuksen itäpuolella aukeaa kylän laaja peltoaukea, länsipuolella rinne viettää Heinälahdelle. Pohjoispuolella on metsäinen mäki ja eteläpuolella metsäinen kallio. Tilakeskuksen eteläpuolella on asuinrakennus ja toinen on rakenteilla. Asuinrakennuksen ympärillä on vanhoja pihapuita mm. lehtikuusi, pihta- ja douglaskuusia. Pihan etelä- ja länsipuolella olevat männiköt ovat istutettu vuonna 1965.

1. Asuinrakennus, n. 11x25 metriä, on rakennettu siististi lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle, jossa on pohjoispäässä pieni kellariosa. Vintti on rakentamaton. Hirsirunko on vuorattu oranssinpunaisella peiterimavuorauksella. Seinän yläosa, vintinpäädyt, kuistin päätykolmiot ja länsipuolen frontoni ovat vuorattu keltaiseksi maalatulla helmiponttipaneelilla. Nurkkalistat ovat valkoiset, leveät ja niiden keskiosa on listoitettu ja maalattu vuorauksen värillä. Kuisteissa ja nurkkalistoituksen yläpäissä on koristeena kolme vuorauksen värillä maalattua pallokuviota. Ikkunat ovat alkuperäiset ristikarmilliset 6-ruutuiset, länsipuolella on lisäksi 3 kappaletta 9-ruutuisia. Lasi on pääsääntöisesti vanhaa, puhallettua. Ikkunat ja vuorilaudat ovat valkoiset, otsalaudassa on yksinkertainen koristeosa, joka on maalattu vuorauksen värillä. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla pellillä vuonna 1985. Rakennuksen itäpuolella on kaksi satulakattoista umpikuistia, joiden väritys ja koristelu noudattaa muun rakennuksen koristelua. Kuistien päätykolmioissa on lisäksi koristeikkuna ja kuistin ikkunoissa on käytetty vinoruutukoristelua. Ulko-ovi on vanha peiliovi, jotka on paneloitu sotien jälkeen pystypaneelilla. Itäpuolella on katolla satulakattoinen kaaveli ja länsipuolella ikkunoilla varustettu frontoni. Tyyliltään rakennus on lähnnä klassinen, joskin siinä on pieniä piirteitä myös jugendista. Rakennuksen suunittelija oli Arvid Männistö ja säilynyt sinikopiopiirustus pohjakaavasta on vuodelta 1922. Piirustuksen ja toteutuneen perusteella voi päätellä, että rakennusta käännettiin 90 astetta ja se rakennettiin peilikuvana, jolloin henkiökunnan pirtti tuli navetan puoleiseen päähän. Sokkelin kivet lohkottiin ilmeisesti peltokivistä. Hirret vedettiin tontille talvella 1923/24. Talvi oli vähäluminen, jolloin hirret jouduttiin tekemään metrin pidemmäksi, jotta niiden päässä olisi kulumisvaraa. Rakennus on kallion päällä. Piirustuksissa oleva 2-osainen kellari toteutui pienempänä. Rakennuksen valmistumisvuosi on 1924, vuoraus tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin. Asuinrakennus oli asumaton vuosina 1999-2004. Nykyisin rakennus on asuinkäytössä. Sisätiloissa on säilynyt muutamia kaakeliuuneja ja sisäkaton helmpiponttipaneeleita. Sisäovia (4-vaakapeiliä) ja listoja on teetetty vanhan mallin mukaan. Keittiössä on leipäorret.

2. Navetta on kivirakenteinen ja se on tehty suurista , säännöllisistä, saumatuista lohkokivistä tehty. Vuosiluku "W1913" on hakattu eteläpäätyyn. Hallitseva katto on päistä aumattu satulakatto, katteena profiilipelti. Silta on länsisivulla. Tallilaajennus on tehty betonitiilestä 1920-luvulla. Tallissa on satulakatto. Viimeinen laajennus on navetan pohjoispuolelle tehty harkkorakenteinen sikala vuodelta 1969. Tällöin pääosa rakennuksesta muutettiin sikalaksi. Kivirakenteisen osan tekijäksi muistitieto ilmoittaa Heinusuolla asuneen Kallioisen. Piirustuksien tekijä oli K. Taittonen. Navetan silta oli piirretty eteläpäätyyn. Nykyisin rakennus on varastokäytössä. Sikalatoiminta päättyi vuonna 2000

3. Pieni asuinrakennus on tehty betonisokkelille ja se on toiminut muonamiehen mökkinä. Rakennuksessa on huone, keittiö ja pieni eteinen. Pohja n. 5x8 metriä. Hirsirunko on vuorattu peiterimavuorauksella. Ikkunat ovat rakennusta huomattavasti nuoremmat. Ne ovat leveät, yksiruutuiset tuuletusikkunalla varustetut. Satulakatto on katettu huovalla. Alin hirsi on paikoin pahoin lahonnut. Rakennuksen eteläpuolella on satulakattoinen umpikuisti, vanha ruutuikkuna.

4. Vilja-aitta on rakennettu betonisokkelille, joka on ilmeisesti hirsiosaa nuorempi. Rakennuksessa on lyhytnurkkainen vuoraamaton punamullattu hirsirunko, satulakatto on katettu betonitiilellä. Päätykolmiossa on ruutuikkuna ja siinä on käytetty peiterimavuorausta. Rakennuksessa on lautaovi, lukko on vanha ja metallirakenteinen.

5. Kanalarakennus on rakennettu betonisokkelille, runko on lautaa. Rakennuksessa on satulakatto ja runsaasti ikkunoita.

8. Maakellarin seinät ovat kivieä, holvattu katto ja sisäänkäynti ovat betonirakenteiset. Oven kehyksessä on vanhan auton jousipakka raudoituksena. Rakennettu ilmeisesti 1920/30-luvulla. Toinen maakellari, ilmeisesti vanhempi oli kuivurin alla. Kuivuria rakennettaessa katto purettiin ja kuoppa täytettiin.

9. Rakennus on vanha mallassauna. Siinä on kivijalka ja lyhytnurkkainen hirsirunko. Rakennus on vuorattu ruskeaksi maalatulla peiterimavuorauksella. Rakennus on muutettu saunakäyttöön 1960-luvulla ja siihen on rakennettu pieni kuisti. Ikkunat ovat 1-ruutuiset. Sisätilat remontoitu 2000-luvulla mm. takkahuone. Vanhoja rakennusosia on säilynyt. Satulakatto on katettu palahuovalla.

10. Pajarakennus on lautarakenteinen. Satulakatto on katettu tynnyrinpellillä.

11. Pihan keskellä oleva kaivo on rakennettu kivestä. Rakennetta suojaa betoninen rakenne ja maakumpu. Rakennusaika mahdollisesti 1800-l tai 1900-luvun alkupuoli.

Tilakeskuksen nimi on nykyisin Rekola. Aikaisempi kantatilan Oinas nimi on siirtynyt perinnöjaossa muualle. Rekolan rakennukset sijaitsevat Oinaan kylätontilla. Nykyinen tilakeskus 1910/20-luvulta, jolloin Oinas siirtyi kauemmaksi rannasta.

Oinas jaettiin 1771 veljesten kesken Oinaan ja Rekolan taloihin. Vuonna 1839 tilat olivat kooltaan 44 ja 39 hehtaaria. Tilat yhdistettiin 1890-luvulla. Sukutila vuodesta 1685. Oinas jaettiin vuonna 2004 Rekolan ja Oinaan tiloiksi. Tällöin nykyisen Rekolan osuudeksi tuli Oinaan vanha tilakeskus ja pellot, joista pääosa oli vanhan Rekolan peltoja. Oinaan tila on Peltoaukean itälaidalla.

Sikalatoiminta päättyi vuonna 2000. Pellot ovat edelleen viljelyssä. Vanha rakennuskanta tullaan säilyttämään. Nykyinen tila mudostettiin vuonna 2004 ja käsittää noin 53 hehtaaria.

Tilakeskus on vuoden 1931 maatilakirjan mukaan "viljelysten reunassa, kylätien varrella, Heinälahden rannalla". Määritelmä on edelleen oikeia. Tilakeskuksen itäpuolella aukeaa kylän laaja peltoaukea, länsipuolella on rinne viettää Heinälahdelle. Pohjoispuolella on metsäinen mäki ja eteläpuolella metsäinen kallio. Tilakeskuksen eteläpuolella on asuinrakennus ja toinen rakenteilla. Asuinrakennuksen ympärillä on vanhoja pihapuita mm. lehtikuusi, pihtakuusia ja douglaskuusia. Pihan etelä- ja länsipuolella olevat männiköt ovat istutettu vuonna 1965.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006