M3431L

Kartoitetun alueen koillis- ja lounaispisteet

4 m

150 x 20-40 m

Alueella näkyvät myllytoimintaan liittyvät rakenteet; alue myllyrakennuksen ympärillä on 5 metriä; joen puolella suoja-alue kattaa koko maapadon alueen, myllyuoman päissä ja mantereen puolella rannassa 2 metriä uoman reunasta.

Kohde sijaitsee Sastamalan kunnan länsiosassa Kiikoisissa, Kiikoisten kirkosta noin 1,9 km lounaaseen, Jaaran kylässä. Mylly on Kiikoisjärvestä (59,6 m mpy) laskevan Jaaranjoen (Piilijoen) yläjuoksulla, noin 150 m Kiikoisjärven säännöstelypadosta lounaaseen, osoitteessa Jokivarrentie 19 sijaitsevan tilan pihapiirissä ja sen rakennusten luoteispuolella – myllyltä on matkaa tielle noin 120 m ja kyläkeskukseen joen pohjoispuolella noin 300 m. Myllyn jäännökset niihin liittyvine rakenteineen sijaitsevat Jaaranjoen etelärannalla, jossa ne levittäytyvät noin 150 m pitkälle ja 20–40 m leveälle rantatasangolle, joka rajautuu selvärajaisesti kaakkoon nousevaan jyrkkään rantatörmään; rantatörmän päällä talon pihapiirissä on Honkasen [254010010] kivikautinen asuinpaikka. Pihapiirin rakennuksista uusi päärakennus on rakennettu 1920-luvulla, vanha päärakennus ja navetta 1800-luvulla. Maaperä alueella on kivistä hiekkamoreenia, lehtipuut ja ruohokasvit hallitsevat kasvillisuutta.

Honkasen myllyn elinkeinohistorialliseen kokonaisuuteen kuuluu varsinaisen myllyrakennuksen jäänteiden lisäksi vettä myllylle ja sieltä pois johtava uoma, myllyjuoni. Uoma ja mylly on erotettu Jaaranjoesta 3–6 m leveällä maapadolla; maapato on pääosin joen alkuperäinen ranta, jonka taakse myllyjuoni on kaivettu. Paikoin uomasta kaivettu maa muodostaa padon päälle matalan vallin. Itse myllyrakennuksesta on jäljellä ainoastaan kivijalka ja myllyuomassa myllyn kohdalla turbiinimontussa seisova, noin 3,5 m korkeuteen uoman pohjasta nouseva vesiturbiini akseleineen, laakereineen ja turbiiniluukkujen avauspyörineen – paikalla näkyvät turbiinikoneiston osat on aikaisemman asukkaan kertoman mukaan tilattu myllyyn sen uudistamisen yhteydessä vuonna 1922. Mylly on loppuvaiheessaan ollut siis vesiturbiinimylly, mutta ennen tätä se on toiminut vesiratasmyllynä.

Mylly on ollut suorakulmainen, 7,5 x 11,5 m kokoinen rakennus. Sen kivijalka on tehty suurimmillaan 200 x 50 x 35 cm kokoisista suorakulmaisista kivipaasista. Rakenne on kylmämuurattu, mutta ainakin rakennuksen länsikulmassa on nähtävissä kivipaasia sitova kiinnitysrauta; osassa kivistä erottuu louhinnan yhteydessä tulleita kiviporan jälkiä. Mylly on rakennettu myllyjuonen yli siten, että sen luoteisseinä on ollut maapadon päällä. Uoman reunat on myllyn kohdalla ladottu vastaavista suurista kivipaasista ja ne nousevat noin 2 m korkeuteen nykyisestä uoman pinnasta. Rannan puolella olevan myllynrakennuksen alkuperäinen koko on noin 7,5 x 7,5 m. Se koostuu uoman varrella olleesta noin 5 x 7,5 m kokoisesta myllyhuoneesta sekä sen kaakkoispuolella sijainneesta 2,5 x 7,5 m kokoisesta myllytuvasta tai myllykopista; jälkimmäisessä on ollut tulisija, jonka paikalla on edelleen nähtävissä kivi- ja tiilikasa. Myllyrakennusta on laajennettu toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla, jolloin myllyn kaakkoispuolelle on rakennettu noin 9,5 x 4 m kokoinen tila. Tästä on jäljellä matala, noin 15–20 cm leveä betoniperustus sekä törmää leikkaava noin 10 m pitkä ja 1,5 m korkea betoninen tukimuuri.

Muita kiinteitä rakenteita myllyrakennuksesta ei ole säilynyt. Sen sijaan myllyn voimansiirtokoneistoon ja kalustoon kuuluneita laitteita tai niiden osia lojuu edelleen myllyn alueella. Edellä mainitun vesiturbiinin ja siihen kiinteästi liittyvien osien vierellä myllyuomassa lojuu muutamia suuria voimansiirtoon liittyneitä akseleita ja hammasrattaita. Lisäksi myllyhuoneen puolella on nähtävissä kuorimakoneen jäännökset, jotka ovat kaatuneet nykyiselle paikalleen aiemmalta paikaltaan tulisijan takaa myllytuvan koillisseinustalta. 1940-luvulla rakennetussa laajennusosassa makaavat nurinniskoin vanha ryynimankeli sekä siihen nojaava pitkä hihnapyörän akseli, jonka kautta turbiinin pystyakselista johdettiin aikanaan käyttövoima kuorimakoneeseen sekä tarvittaessa törmän päällä, pihamaalla käytettyyn sirkkelisahaan. Lisäksi myllyrakennuksen alueella lojuu sikin sokin koneenosia ja epämääräistä rauta- ja muuta romua.

Myllystä on säilynyt valokuva vuodelta 1923 (ks. raportin kansi) jossa näkyy hirsinen, kaksikerroksinen rakennus. Yläkertaan johti talon pihalta ajosilta ja täältä jauhettavat jyvät kaadettiin kaukaloon, josta ne varisivat kerrosten välissä, turbiinista nousevan akselin molemmin puolin olleiden myllynkivien keskelle. Myllyuoman päällä on siis ollut kaksi kiviparia. 1920-luvulla hankitut uudet myllynkivet olivat suuria, halkaisijaltaan 105 cm – aiemmin käytössä olleet, noin 80 cm halkaisijaltaan olevat, Säkylän punaisesta graniitista tehdyt kivet toimivat nykyään kaivon kanteena sekä pihapöytänä. Lisäksi myllyn luoteiskulmassa sijaitsi ryynimankeli. Alimassa kerroksessa myllyn lounaisseinustalla on sijainnut ulko-ovi, josta jauhot on kuljetettu ulos ja lastattu kärryihin, jotka on ajettu myllyn luo pihalta törmän läpi puhkaistua tietä pitkin; leikkauksen pohjoissivua tukee noin 7 m pitkä, kylmämuurattu seinä. Törmän päällä, paikalla josta myllyyn johtanut ajosilta on alkanut, on suuren maakiven vieressä säilynyt vielä toinen jauhattajien hevosten kiinnittämiseen tarkoitetun puomin kivisistä tukipilareista metalliosineen. 1940-luvulla myllyn kaakkoispää koki muutoksia, jolloin mm. ajosilta lyheni; samalla laajennusosaan sijoitettiin kolmas, sähköllä käynyt jauhinkivipari.

Myllyjuoni on kaikkiaan noin 150 m pitkä. Se alkaa noin 100 m Kiikoisjärven säännöstelypadosta lounaaseen (P=6819540; I=263837). Yläosastaan kyseessä on koillis–lounassuuntainen, noin 70 m pitkä, 3–8 m leveä ja nykyään joenpuoleiselta reunaltaan joitain kymmeniä senttejä korkea luonnonkivipohjainen uoma, jonka tehtävänä on ollut johtaa vettä joesta myllylle. Riittävän vesivoiman saamiseksi Jaaranjoki padottiin aina myllyn käytön aikaan tammella, joka rakennettiin uoman suun luoteispuolelle. Tammi rakennettiin vuosittain joen poikki, sillä pato oli purettava aina puunuittojen ajaksi – uittojen takia uoman suulla on ollut lisäksi suoja, joka on estänyt puita ajautumasta turbiiniin. Näistä rakenteista ei peratussa joessa ole enää mitään jälkiä. Uoman suulla, sen luoteispuolella on kuitenkin vielä kahdeksan suurta, noin 200 x 50 x 30 cm kokoista kivipaatta, joihin on kiinnitetty metallitappeja ja pultteja ja jotka ovat liittyneet näihin rakenteisiin. Joen vastarannalla rantavedessä on pystyssä rautatanko ja samanlainen tanko makaa uoman suulla kivipaasien yhteydessä.

Myllyuoman joenpuoleinen reuna on myllyn koillispuolella ollut vahvistettu puureunuksella. Tämä reunus on purettu tai lahonnut pois, sillä ainoastaan yhdessä kohdassa (P=6819523; I=263808) on nähtävissä muutama lauta tukipuineen – näiden lautojen ja Jaaranjoen välillä erottuu matala, noin 2 m leveä maapadon poikki johtava kivinen, uomamainen painanne. Noin 10 m lounaaseen edellä mainitusta kohdasta myllyuoman pohjoisreunassa on lisäksi yksittäinen lauta jäänteenä aiemmasta puureunuksesta. Uoman mantereen puoleinen reuna on ollut rakenteeton ja rajautunut törmän juureen. Juoni on johtanut myllylle ja myllyn seinustalla olleeseen lautarakenteiseen ruuheen jonka kautta vesi johdettiin turbiiniin. Ruuhen edessä on lisäksi ollut ”häkki”, kaksi pyöreistä riu’uista rakennettua riviä, joiden tarkoitus oli estää roskien joutuminen turbiiniin. Näihin rakenteisiin liittyen paikalla on jäljellä uomaan rakennettuja kynnys- ja tukikiveyksiä sekä muutamia häkin tukihirsiä heti myllyrakennuksen koillispuolella.

Myllyn lounaispuolella uoma jatkuu vielä kaikkiaan noin 80 m. Tästä matkasta ensimmäiset noin 60 m sen joenpuolesta reunaa tukee kylmämuurattu, luonnonkivistä tehty noin metrin korkuinen seinämä. Mantereen puolella uoman reuna on kivetty vain ensimmäiset 4 m, jonka jälkeen ranta on rakentamaton. Myllyuoma yhtyy lopulta mutkan jälkeen Jaaranjokeen (uoman pää; P=6819458; I=263733); uoman alaosassa, mutkan alueella ja sen pohjoispuolella olevassa niemekkeessä on louhinnan jälkiä, jotka voivat liittyä rakennuskivien hankkimiseen, mutta muuten uoman reunat ovat ”luonnontilaiset”.

Edellä mainittujen lisäksi muita myllyn toimintaan liittyviä rakenteita ei löydetty. Kartoitetulta alueelta paikannettiin kylläkin muita rakenteita, joista voidaan mainita myllylle johtavan ajotien eteläpuolella oleva vanha kiviholvattu maakellari, sekä siitä 15 m lounaaseen sijaitsevat vanhan saunan perustukset, 3,5 x 4,5 m kokoinen yksinkertainen perustuskiveys, jonka itäkulmassa näkyy kiukaan paikkaa osoittava kivikasa. Rakenteen pohjoispuolella on kolme rantaan johtavaa porraskiveä. Nämäkin rakenteet ajoittunevat 1800- ja 1900-luvuille. Joen vastarannalla ei ole myllyyn liittyviä rakenteita.

Honkasen mylly jäi käytöstä Kiikoisjärven säännöstelypadon rakentamisen myötä 1960-luvun puolivälin jälkeen; rakennustyöt tuhosivat kokonaan ylemmän lahkomyllyn eikä alempaakaan myllyä juurikaan tämän jälkeen enää käytetty. Myllyn puuosat purettiin polttopuiksi melko pian, viimeistään noin vuoden 1970 tienoilla. Viimeisenä rakennuksesta on seisonut osa myllyn joenpuoleisesta seinästä, jonka Honkanen on kertomansa mukaan purkanut 1980-luvun alkupuolella ostettuaan tilan.

Suuri osa nykyään paikalla nähtävistä rakenteista ja esimerkiksi kaikki myllykoneiston pääosat ovat siis peräisin 1900-luvulta. Myllyn vanhemmat osat ovat 1800-luvulta, mutta mitään varmuudella 1700-luvulle ajoitettavaa paikalta ei löydetty. Myllyn jäänteet ovat puuosia lukuun ottamatta säilyneet kuitenkin verrattain hyvin ja yhdessä veden juoksuttamiseen tarkoitettujen rakenteiden ja tilan 1800- ja 1900-luvulta peräisin olevien rakennusten kanssa muodostavat maisemallisen kokonaisuuden joka kertoo selkeästi alueen historiallisesta käytöstä. Näin ollen kohteen luokitteleminen kiinteäksi muinaisjäännökseksi on perusteltua – vaikka kohteelta ei tunnetakaan 1800-lukua vanhempia jälkiä myllytoiminnasta, on lähialueella on ollut myllytoimintaa vuosisatoja ja kyseinen mylly on ainoa jäänne tästä elinkeinonharjoittamisesta.

2

Suoja-alueeksi myllyrakennuksen ympärille ehdotetaan 5 metriä; joen puolella suoja-alue kattaa koko maapadon alueen, myllyuoman päissä ja mantereen puolella rannassa 2 metriä uoman reunasta.

Honkanen [254010010]; kivikautinen asuinpaikka 20 m itään

Yli-Jaara [254010009]; kivikautinen asuinpaikka 120 m luoteeseen

Uusi-Jaara [254010002]; kivikautinen asuinpaikka 700 m lounaaseen

Tuomola S [254000002]; ajoittamaton kiviröykkiö 600 m länteen

Seppälä [254010013]; ajoittamaton kiviröykkiö 700 m luoteeseen

Muraja [254000004]; ajoittamaton kiviröykkiö 900 m koilliseen

-