Kiinteistöllä 418-402-7-45 sijaitsee kaksi muinaismuistolain rauhoittama kiinteää muinaisjäännöstä: Aimalan (Aimala) historialliselle ajalle ajoittuva kylänpaikka (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000015548) sekä Aimalankankaan moniperiodinen kalmisto- ja asuinpaikkakohde (muinaisjäännösrekisteritunnus 418010012), jolla tehdyistä tutkimuksista on saatu havaintoja myös keskiaikaisista, mahdollisesti paikalla perimätiedon mukaan sijainneeseen Aimalan kirkonpaikkaan liittyvistä ruumishautauksista. Kohteiden sijainti käy ilmi ohessa liitteenä olevasta kartasta (liitekartta 1). Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen tai muu siihen kajoaminen ilman Museoviraston myöntämää lupaa on muinaismuistolain nojalla kielletty (MML 1 ja 4 §). Vaikka itse muinaisjäännös on rauhoitettu, on sen sijaintiympäristön vallitseva maankäyttö pääsääntöisesti sallittua.  Täten esimerkiksi jo ennestään viljellyllä pellolla voi viljely yleensä edelleen jatkua tai ennestään asuttua tilaa asua normaaliin tapaan.

Mikäli tilan alueelle suunniteltaisiin muuttuvaa maankäyttöä kuten rakennusten purkua, uudisrakentamista tai vaikkapa maakaapelin tai vesiputken rakentamista, tulee asiasta olla hyvissä ajoin yhteydessä museoviranomaiseen. Muinaisjäännökset ja muu arkeologinen kulttuuriperintö pyritään aina ensisijaisesti suojelemaan, jotta kansallinen kulttuuriperintö säilyisi tulevien sukupolvien nähtäväksi ja tutkittavaksi. Merkittävimpien muinaisjäännösten säilyttäminen pyritään takaamaan kaikissa olosuhteissa. Kiinteistöllä 418-402-7-45 sijaitsevaa Aimalankangasta voidaan pitää tutkimuksellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kohteena. Molempien kiinteistöllä sijaitsevien kohteiden, Aimalan (Aimala) ja Aimalankankaan, osalta Museoviranomainen päättää erikseen jokaisen rakennushankkeen osalta, onko sitä mahdollista toteuttaa ja jos on, niin minkälaiset tutkimukset ovat tarpeen. Mikäli kysymyksessä on pienehkö yksityinen maankäyttöhanke, Museovirasto vastaa tutkimuskustannuksista. Yleisten tai suurehkojen yksityisten työhankkeiden vuoksi tehtävien arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastaa rakennuttaja.

Kiinteistö 418-402-7-45 sijaitsee alueella, joka Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 on maakunnallisesti arvokas Aimalan-Nurmen kulttuurimaisema. Maakuntakaavaa varten laaditussa inventoinnissa Uusi-Kierikan pihapiiri on arvioitu yhdeksi rakennuskulttuurin ydinalueista. Lempäälän kunnan laatimassa Säijän-Nurmen-Kuokkalan-Hollonnokan osayleiskaavassa (nro 12007, hyväksytty 14.12.1992) kiinteistöä koskee merkintä SR16, joka tarkoittaa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla suojeltavaa aluetta. Tarkempi rakentamismääräys kuuluu: "Alueella olevia rakennuksia ei saa purkaa eikä niiden ulkoasua muuttaa siten, että niiden rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne turmeltuu". Kaavasuojelusta johtuen, mikäli kiinteistöllä suunnitellaan rakennus-, laajennus-, tai korjaushanketta, Lempäälän kunta pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausunnon, missä punnitaan esitettyjen muutostöiden soveltuvuus kulttuuriympäristön arvoihin.

Kiinteistöllä 418-402-7-45 sijaitsee kaksi muinaismuistolain rauhoittama kiinteää muinaisjäännöstä: Aimalan (Aimala) historialliselle ajalle ajoittuva kylänpaikka (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000015548) sekä Aimalankankaan moniperiodinen kalmisto- ja asuinpaikkakohde (muinaisjäännösrekisteritunnus 418010012), jolla tehdyistä tutkimuksista on saatu havaintoja myös keskiaikaisista, mahdollisesti paikalla perimätiedon mukaan sijainneeseen Aimalan kirkonpaikkaan liittyvistä ruumishautauksista. Kohteiden sijainti käy ilmi ohessa liitteenä olevasta kartasta (liitekartta 1). Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen tai muu siihen kajoaminen ilman Museoviraston myöntämää lupaa on muinaismuistolain nojalla kielletty (MML 1 ja 4 §). Vaikka itse muinaisjäännös on rauhoitettu, on sen sijaintiympäristön vallitseva maankäyttö pääsääntöisesti sallittua.  Täten esimerkiksi jo ennestään viljellyllä pellolla voi viljely yleensä edelleen jatkua tai ennestään asuttua tilaa asua normaaliin tapaan.Mikäli tilan alueelle suunniteltaisiin muuttuvaa maankäyttöä kuten rakennusten purkua, uudisrakentamista tai vaikkapa maakaapelin tai vesiputken rakentamista, tulee asiasta olla hyvissä ajoin yhteydessä museoviranomaiseen. Muinaisjäännökset ja muu arkeologinen kulttuuriperintö pyritään aina ensisijaisesti suojelemaan, jotta kansallinen kulttuuriperintö säilyisi tulevien sukupolvien nähtäväksi ja tutkittavaksi. Merkittävimpien muinaisjäännösten säilyttäminen pyritään takaamaan kaikissa olosuhteissa. Kiinteistöllä 418-402-7-45 sijaitsevaa Aimalankangasta voidaan pitää tutkimuksellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kohteena. Molempien kiinteistöllä sijaitsevien kohteiden, Aimalan (Aimala) ja Aimalankankaan, osalta Museoviranomainen päättää erikseen jokaisen rakennushankkeen osalta, onko sitä mahdollista toteuttaa ja jos on, niin minkälaiset tutkimukset ovat tarpeen. Mikäli kysymyksessä on pienehkö yksityinen maankäyttöhanke, Museovirasto vastaa tutkimuskustannuksista. Yleisten tai suurehkojen yksityisten työhankkeiden vuoksi tehtävien arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastaa rakennuttaja.Kiinteistö 418-402-7-45 sijaitsee alueella, joka Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 on maakunnallisesti arvokas Aimalan-Nurmen kulttuurimaisema. Maakuntakaavaa varten laaditussa inventoinnissa Uusi-Kierikan pihapiiri on arvioitu yhdeksi rakennuskulttuurin ydinalueista. Lempäälän kunnan laatimassa Säijän-Nurmen-Kuokkalan-Hollonnokan osayleiskaavassa (nro 12007, hyväksytty 14.12.1992) kiinteistöä koskee merkintä SR16, joka tarkoittaa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla suojeltavaa aluetta. Tarkempi rakentamismääräys kuuluu: "Alueella olevia rakennuksia ei saa purkaa eikä niiden ulkoasua muuttaa siten, että niiden rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne turmeltuu". Kaavasuojelusta johtuen, mikäli kiinteistöllä suunnitellaan rakennus-, laajennus-, tai korjaushanketta, Lempäälän kunta pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausunnon, missä punnitaan esitettyjen muutostöiden soveltuvuus kulttuuriympäristön arvoihin.