212311

Aitolahti

Hirsikehikon koko 1,8 m x 1,8 m, rakenteen ympärillä ei ollut havaittavissa muita ihmistoimintaan liittyviä merkkejä.

Ruskon kaupunginosassa sijaitseva Kauhakorventien ja Ruskontien risteysalue, jossa Tampereen kaupunki rakensi vuonna 2011 Kauhakorvenkadun uutta jatketta. Tienrakennus oli voimassa olevan asemakaavan mukaista. Katutyömaa-aluetta, joka oli sitä ennen osaksi metsää, osaksi omakotitalon (n. 1950-luvulta) pihan reuna-aluetta ja pihaan johtanutta tietä. Kohde sijaitsee kaupunkitaajaman reunassa.

Katutyömaalla poistettiin koneellisesti savimaata uuden tien rakennekerrosten tieltä vuonna 2011. Kaivutyössä tuli esille n. 2,4 metrin syvyydessä maan pintatasosta, koskemattomalta vaikuttaneiden savimaakerrosten alta, pienehkön hirsirakenteen jäännös. Se sijaitsi aivan kaivannon eteläreunassa ja muu ympäristö kaivannon alueella löytöpaikan ympärillä oli kaivettu lähes kalliopohjaan. Rakenteen tultua esille kaivutyö oli pysäytetty ja työmaalta otettu yhteyttä valvojana toimivaan työnjohdon harjoittelijaan, joka otti yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon. Työmaata informoitiin muinaisjuistolain säännöksistä ja todettiin, että löytöpaikkaan ja sen välittömään ympäristöön ei voi kajota enempää ennen maastotarkastusta.

Tarkastuksessa havaittiin, että muu kaivanto oli lähes kalliopohjan tasolla ja löytöpaikalla oli savimaan ja kivien täyttämän hirsikehikon pohja, 1,80 x 1,80 m. Hirren paksuus oli 15 cm ja säilyneet hirret olivat tasakokoisia. Kehikon muoto ja rakenne voisi viitata kaivorakenteeseen, mutta muitakin tulkintoja voi olla. Hirret olivat melko löyhästi limitettyjä, päät oli lovettu, mutta niissä ei ollut varsinaista salvosta. Yhden hirren pää oli katkennut kaivutyössä. Rakenne oli valumavesien ympäröimä. Rakenteen ympärillä oli savimaata ja hieman etäämmällä esillä oli jo kalliopohjaa. Tunnusteltaessa kehikon sisäseinämää voitiin todeta hirsikertoja olevan näkysissä olevan rakenteen lisäksi ainakin kaksi.

Löytö vaikutti irrallisesta pienikokoiselta rakenteelta eikä sen viereltä löytynyt muita merkkejä ihmistoiminnasta. Rakennetta oli peittänyt maakerrostuma, joka käsitti n. 10 cm vahvuisen pintakerroksen (humusta, juuria), n. 50 cm syvyyteen ulottuneen hiesun ja sen alta pohjaan asti jatkuneen saven. Kaivajan mukaan savimaa vaikuttu tiiviiltä eikä siinä ollut merkkejä täyttömaasta.

Rakenne jätettiin ylintä hirsikertaa lukuun ottamatta paikalleen. Ylimpiä hirsiä oli kaivutyön yhteydessä jo liikuteltu ja päällimmäiset hirret nostettiin tarkastuksessa dokukmentoinnin jälkeen pois.

Rakenne ei ole kiinteä muinaisjäännös. Hirret olivat hyväkuntoiset, puuaines aivan pinnan patinoitumista lukuun ottamatta vaaleaa, tiivistä puuta. Lovet oli työstöjälkien perusteella sahattu. Ulkoisten ominaisuuksien perusteella rakennetta ei pidetty kiinteänä muinaisjäännöksenä vaan mahdollisesti nuorempaan asutushistoriaan liittyvänä rakenteena.

Lähistöltä ei ole tiedossa arkeologisia kohteita.