212311

+- 5 metriä.

Noin 650 neliömetriä

Pientaloaluetta ja tilakeskus.

Leinolan kylässä oli vuonna 1540 viisi taloa. Seppo Suvannon mukaan Leinola on Tampereen kylien joukossa suhteellisen nuori (Suvanto 1988: 222). Tämä tarkoittanee kylän syntyä myöhäiskeskiajalla.

Isojakokartassa kuvattu yhtenäinen ryhmäkylätontti on sijainnut nykyisen Leinolankadun ja Männynpellonkadun risteyksen ympärillä, pohjois - etelä-suuntaisen pienvirtaveden varrella (tällä purolla ei ole nimeä peruskartassa, mutta se on määritelmästä riippuen Pyhäojan sivupuro tai Pyhäojan pohjoinen haara).

Luoteisosa kylätontista on nykyisin modernin pientalorakentamisen piirissä, joten se voidaan siltä osin katsoa tuhoutuneeksi. Arkeologisesti potentiaalisia ovat seuraavat osat:

1) Kylätontin koillisosassa sijaitseva rakentamaton puistomainen alue, osin pientalon pihaa, joka 1900-luvun alun kartan perusteella on vanhoja Mikkolan ja Kossin talon tontteja. Nämä talot palautuvat jo vuonna 1540 mainittuihin taloihin (Suvanto 1988: 222).

Vuoden 1946 ilmakuvassa ryhmäkylä on hajonnut ja tämä kylätontin osa on viljeltyä peltoa ja tienpiennarta. Myöhempien ilmakuvien perusteella viljely on jatkunut vielä 1974, mutta 1987 kylätontin osa on jo muuttunut puistomaiseksi. Kylätontin osa ei nähtävästi ole ollut missään vaiheessa modernin rakentamisen piirissä ja on siten arkeologisesti potentiaalinen alue.

2) Kylätontin eteläosa suunnilleen Koiramäenkadulta em. pienvirtaveteen. Tämä alue on vanha tilakeskus, jolla sijaitsee vanha tiilinavetta ja kevyttä uudempaa rakennuskantaa. Alue ei vaikuta tuhoutuneelta ja on arkeologisesti potentiaalinen. 1900-luvun alun pitäjänkartan perusteella siihen sisältyy Nikkilän tontti kokonaisuudessaan ja eteläosat Tuomaalan ja Kossin tonteista. Nämä talot palautuvat jo vuonna 1540 mainittuihin tiloihin (Suvanto 1988: 222).