rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Pihapiirin yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus 001 on rakennettu 1912. Se on tehdyistä muutoksista huolimatta yhä piirteiltään tunnistettavissa, kuten myös autotallikylkiäisillä laajennetut 1900-luvun alkupuolen pihasauna 002 ja piharakennus 003. Pihapiirissä on nähtävissä useita ajallisia kerroksia 1910-luvulta 1970-luvulle. Kasvillisuus ja pihapiirin jäsentely on suurelta osin perinteinen.

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, asuntoja puutalossa ja aputiloja piharakennuksissa, on säilynyt.

Kohde sijaitsee Koukkarinkadun varren kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2009/A2).

Kohde sijaitsee Koukkarinkadun varressa, kadun pohjoispuolella. Tontti on tasamaata ja sillä sijaitsee 1912 rakennettu asuinrakennus ja kaksi 1900-luvun alkupuolella rakennettua piharakennusta.

Kohde muodostuu asuin- ja piharakennuksista pihoineen. Kiinteistön ensimmäinen omistaja oli Julius Haaviston kertoman mukaan Paavali Koivula, joka oli ostanut maat Hennerin tilalta 1900-luvun alussa. Tontin hinta oli ollut 360 kultarahaa. Koivula suunnitteli ja suoritti talon rakennustyöt mahdollisesti itse poikansa avustamana. Ympäristö oli talon rakentamisaikana maaseutumaista ja taloja oli lähistöllä harvakseltaan. Tonttia täydennettiin myöhemmin piharakennuksilla, joista toisessa oli navetta ja toisessa sauna. Tontilla oli pieni perunamaa ym. viljelyksiä, joten se toimi pienenä omavaraistilana.

Paavo Koivula, Paavali Koivulan poika asui talossa isänsä jälkeen ja piti talossa myös vuokralaisia. Julius Haavisto osti rakennuksen Koivulan perikunnalta vuonna 1970 ja teetätti talossa peruskorjauksen vuosina 1970-72. Kohde toimi 2000-luvun alussa joitakin vuosia iäkkään Haaviston kesäasuntona. Nykyinen omistaja on ostanut kiinteistön vuonna 2006 ja suunnittelee rakennusten purkamista ja tontin uudisrakentamista.

Tontti rajautuu pohjoisessa rautatiehen, idässä ja lännessä asuinkiinteistöihin ja etelässä Koukkarinkatuun. Lähiympäristössä on pääasiassa vanhoja rakennuksia, ainoastaan länsinaapurissa on kookas 1990-luvun paritalo.

Kohteen pihapiiri on vehreä ja siellä kasvaa mm. vanhoja omenapuita, marjapensaita, suuria koivuja ja saksankuusi. Yleisilme on pihan pinnoista ja kasvillisuudesta sekä rakennusten sijoittelusta johtuen hyvin säilynyt ja perinteinen.

Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi pyrkiä säilyttämään perinteisenä. Pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Vähäinen uudisrakentaminen tai laajentaminen perinteistä rakennustapaa ja mittakaavaa noudattaen on mahdollista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennusten sekä pihan muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen eheän pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennus – piharakennukset rakennusryhmän säilyminen.

Rakennusten kattomuodon, alkuperäisen runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 6.6.2001.

2001 inventoinnin kohdenumero 23.

Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Kiinteistön omistaja