arkkitehtoninen

sosiaalihistoria

maisemakokonaisuus

Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) kiinteistö sijaitsee Kaupin kaupunginosassa, Tampereen keskustan itäpuolella. Kiinteistö rajautuu etelässä Teiskontien pääväylään, lännessä Teiskontien risteysalueelta lähtevään Kuntokatuun, pohjoisessa Ensitiehen ja Finn-Medin kiinteistöihin sekä Kuntopuistoon ja idässä entiseen laitospesulan kiinteistöön sekä Lääke- ja terveystieteen laitosten kiinteistöön.

Kiinteistössä sijaitsee yliopistollisen keskussairaalan muodostava rakennuskokonaisuus, johon kuuluu 23 erillistä rakennusta ja rakennuksen osaa. Kantasairaalan, sen laajennusten ja uudisrakennusten muodostamassa kiinteistössä erottuvat arkkitehtonisesti yhtenäisimpinä vuosina1957-1990 rakennettu kokonaisuus: kantasairaala ja sen I sekä II laajennusvaihe. Näiden rakennusten ja siipien käyttötarkoitus on myös selkeästi luettavissa ympäristössään. Kiinteistön koilliskulmassa on entinen henkilökunnan asuinalue, jonka rakennukset on pääosin otettu sairaalakäyttöön. Rakennuksia ympäröivät hoidetut puistoalueet sekä luonnontilaiset metsät.

KANTASAIRAALAN RAKENTAMINEN

Suomessa oli 1940-luvulla päädytty yleis- ja lääninsairaalaorganisaatioiden korvaamiseen kattavalla keskussairaala verkolla. Tampereellekin lähdettiin kaavailemaan uutta keskussairaalaa. Suunnittelulle lähdettiin hakemaan pohjaa 1955 arkkitehtikilpailulla, jonka voittajaksi valittiin 16 ehdotuksen joukosta Arkkitehtien Veijo Martikainen ja Erkki Helamaa tekemä kilpailusuunnitelma.

Ehdotus perustui 1900-luvun alussa yleistyneeseen ns. blokkijärjestelmään, jonka mukaisesti toiminnot keskitettiin yhteen rakennukseen. Rakennus koostui yhteen liitetyistä suorakaiteen muotoisista osista, joista jokaiseen oli keskitetty tietyt toiminnot. A-siipi oli keskuspoliklinikka ja toimenpideosastot, B-siipi vuodeosastotorni, C-siipi lasten poliklinikka ja vuodeosastot, D-siipi talous- ja hallintotoimistot ja H-siipi huolto-osa (pesula, keskuskeittiö ja ruokala). Suunnitelma perustui tontin tarkoituksenmukaiseen käyttöön ja huomioi alueen liikenteelliset vaatimukset. Maasto ratkaisi siis pääosin suunnitelman perushahmotuksen ja jäsennyksen kiinteistössä. Myös sairaalan ulkoisen- ja sisäisen liikenteen suuntautumista selkeästi ja keskitetysti kiitettiin kilpailun arvostelussa.

Kaupin rakentamaton metsäalue tarjosi hyvän lähtökohdan tehtävän asemakaavalliselle ratkaisulle. Ratkaisu perustui toisaalta liikenteellisiin vaatimuksiin, toisaalta potilasosastojen edulliseen suuntaukseen. Keskitykseen päädyttiin siinä määrin, kuin se katsottiin välttämättömäksi. Samanlaiset toiminnot ryhmitettiin omiin osiinsa ja rakennussiipiinsä, mikä toi myös rakenteellisia etuja. Yhteismitallisuuden läpiviemiseen kiinnitettiin erityishuomiota. Tässä huomioitiin esivalmisteisten rakennusosien ja sisustuksen tehokas hyväksikäyttö. Tärkeimpänä näkökohtana haluttiin muistaa, että sairaalan varsinainen ja ainoa mitta on ihminen. Näihin päiviin asti säilyneet ominaispiirteet osoittavat, että tavoitteissa onnistuttiin hyvin. Myös sairaala-arkkitehtuurin detaljeissa, kuten kantasairaalan rakennusosissa ja siivissä pyrittiin "yhteismitallisuuteen"; materiaalien, muotojen ja mittojen yhtenäisyys on läpiviety kautta kokonaisuuden. Tämä korostaa arkkitehtonisen kokonaisuuden harmoniaa.

Sairaala-alueelle valmistui ensin ns. kantasairaala, eli A-, B-, C-, D- ja H-siivet sekä voimalaitos G-rakennus. Kokonaisuutta rakennettiin vuosina 1957-1962. Sairaalarakennus suunniteltiin 1950-luvulla ja se edustaa 1950-luvun arkkitehtuuria sekä rakennustekniikkaa. Tämä näkyy kantasairaalan arkkitehtuurin ominaispiirteissä, pelkistetyssä muotokielessä ja vielä orastavassa elementtirakentamisen tavassa. 1950-luvulla materiaalivalinnat olivat lähtökohtaisesti rajatut jo hinnankin puolesta. Nyt tämä materiaalivaihtoehtojen niukkuus näkyy kantasairaalan arkkitehtuurissa ja pintamateriaaleissa edukseen, selkeänä ja pelkistettynä yhtenäisyytenä.

Kantasairaalan alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut infektiotautien osasto, paviljonki-tyyppinen I-rakennus lähinnä Teiskontietä, jäi rakentamatta. Sairaalarakennusten sisustustyöt tehtiin yhteistyössä Lasse Ollinkarin kanssa. Arkkitehdit vastasivat sisustusarkkitehtuurista kokonaisuutena ja Ollinkari kalustesuunnittelusta. Sisustus suunniteltiin siten, että kalusteet, valaisimet ja niiden ryhmittely tuki arkkitehtonista tilavaikutelmaa, tilojen rytmiä ja luonnetta. Tämä huomioitiin myös kalusteiden muodossa ja väreissä. Kalusteiden tuli olla lisäksi käytännöllisiä ja helppohoitoisia. Istuimissa käytettiin mm. keinonahkaa. Rakennusmateriaaleja on esitelty yksityiskohtaisesti Minna Halosen 2006 tekemässä Tays:n inventoinnissa.

Vuosi kantasairaalan valmistumisen jälkeen, 1963 valmistuivat henkilökunnan X, Y ja Z asuinrakennukset. Henkilökunnan asuinrakennukset eivät olleet sairaalan yhteydessä 1950-luvulla itsestäänselvyys. Arkkitehdit näkivät ne kuitenkin erittäin tarpeellisiksi. Rivitalojen (X) asema määrättiin jo suunnitteluvaiheessa, jolloin niille varattiin perustuksiltaan heikoin maa tontilla. Ajan asumismukavuudet ja käytännölliset pohjaratkaisut näkyivät kaikissa asuinrakennuksissa. Rivitalojen X rakentamisen tekniikka, talotyyppi ja materiaalit olivat vielä uutta 1950-luvulla. Matalien, minkkitarhoiksikin haukuttujen rivitalojen ja niiden autotallin (T-rakennus) yhtenäinen ryhmä muodosti pienmaiseman, jonka pitkien talojen päädyt näkyivät hyvin Teiskontielle.

Keskuspihalla A-siiven pääsisäänkäynnin edustan suihkualtaaseen tilattiin 1970-luvun alussa sairaalan 10-vuotisjuhlan kunniaksi veistos, Elämänliekki. 1972 pystytetyn teoksen luoja on taiteilija Eila Hiltunen, jonka tunnetuin työ on Helsingin Sibelius-monumentti. Alumiinipronssinen teos on jalustoineen 12 metriä korkea ja se on sijoitettu pääsisäänkäynnin edustan alas lasketulle pihalle vesialtaaseen. Teos symboloi sairaalan työtä, elämän liekin vaalimista.

Lääketieteen opetus käynnistyi Tampereen yliopistossa 1970-luvun alussa. Tampereen kaupunki rakennutti kantasairaalan yhteyteen yliopiston kliinisen lääketieteen laitoksen (Ky), joka valmistui vuonna 1975. Sen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehdit Martikainen Oy. Rakennuksen arkkitehtuuri, materiaalit ja värit, sovitettiin alueen sairaala-arkkitehtuurin muotokieleen. Samana vuonna täydentyi myös sairaalan henkilökunnan asuinalue, kun arkkitehti Antti Tähtisen suunnittelema päiväkoti valmistui. Päiväkoti oli tarkoitettu sairaalan henkilökunnan lapsille.

Sairaala-alueen merkitys ja ominaispiirre, "kaupunki kaupungissa", korostui sen erilaisten aluetoimintojen vuoksi. Toimintoja olivat sairaanhoito, virkistäytyminen, vapaa-aika, päiväkoti ja asuminen. Alue oli luonteeltaan kuin itsenäinen pienoiskaupunki. Alueen arkkitehtuurin visuaalista yhtenäisyyttä taas korosti kaikissa rakennuksissa käytetty ulkoasun valkoinen väri ja ulkoseinäelementtien käyttö.

ENSIMMÄINEN JA TOINEN LAAJENNUSVAIHE 1980-LUVULLA

Sairaanhoidossa on 1900-luvulla tapahtunut merkittävä muutos vuodeosastohoidosta kohti polikliinista hoitoa. Vielä 1900-luvun alkupuolella sairaaloissa oli paljon pitkäaikaisia potilaita ja vain vähän henkilökuntaa ja aputiloja. Sairaanhoidon ja lääketieteen kehittyessä ja erikoistuessa hoitotoiminta on alkanut painottua polikliinisiin toimenpiteisiin ja sairaaloissa on muutoksen myötä alettu tarvita yhä enemmän tutkimus-, toimenpide-, laboratorio- ja huoltotiloja. Tämä muutos näkyy voimakkaasti myös Taysin rakennuksissa.

Lisätilantarve alkoi vaivata Tays:a jo pian sairaalan valmistumisen jälkeen. 1970-luvun lopulta alkaen poliklinikkatiloiksi muutettiin tyhjilleen jääneitä henkilökunnan asuntolarakennuksia, Z-taloja. 1980-luvulla otettiin osa sairaalakäyttöön myös X-taloja, kun ne eivät enää täysin vastanneet ajan asumistarpeita. Pian 1980-luvun lopulla kaksi rivitaloa purettiin ja viimeiset kaksi sairaalakäytössä ollutta rakennusta purettiin vuonna 2005. Samassa yhteydessä purettiin asuinalueen laaja puisto urheilukenttineen. Entisten rivitalojen X maa-ala on tasattu laajaksi pysäköintialueeksi.

Ensimmäinen laajennusvaihe N-, O- ja P-rakennusten rakentaminen valmistui 1982. N oli uusi hallintorakennus, O obduktiorakennus ja P palvelutalo. N-rakennus on sijoitettu D-siiven lounaispuolelle. Rakennusten välistä on kulkuyhteys portaineen K-rakennuksen keskuspihalle. O-rakennus sijoitettiin A-siiven koillispuolelle ja P-rakennus B-siiven kaakkoispuolelle. Vanhat obduktiotilat sijaitsivat A-siiven luoteispuolella ja maan tasoon sijoitettuna. N- ja O- rakennusten muotokieli on sovitettu kantasairaalaan tyyliin, mutta palvelurakennus haluttiin erottaa modernilla ilmeellään sairaalarakennuksista.

Kantasairaalan toinen laajennus toteutettiin 1986-90, jolloin A-siiven luoteispääty rakennettiin toimenpidetilojen laajennus, K-osa. Laajennusta varten avattiin uusi tieyhteys Ensitie K-rakennuksen ensiavun ja pääsisäänkäynnin yhteyteen. K-osa noudattelee pääpiirteissään kantasairaalan rakentamisen tapaa, mutta se monimuotoisessa massassa on myös modernimpia piirteitä. Sen toiminnot ovat kiinteässä yhteydessä A-siipeen, mikä näkyy tilajäsennyksessä. Kantasairaalan I ja II laajennusvaiheen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehdit Martikainen Oy. Rakennukset P, O ja K pihoineen muodostavat omat pienmaisemat liikenneyhteyksineen. O eli obduktiorakennus ja P palvelutalo erottuvat matalina ja erillisinä saarekkeina rakennussiipien ja uudisrakennusten ympäröimänä.

UUDISRAKENTAMINEN 2000-LUVULLA

Tays:n laajeneminen kiihtyi 2000-luvulle tultaessa. Kahdessa vaiheessa rakennettu Tekonivelsairaala Coxa (Cx) sijoittuu kantasairaalan II laajennusvaiheen itäpuolelle ja on yhdistetty K-rakennukseen. Cx-rakennuksen pääjulkisivu on nähtävissä vain kantasairaalan taakse muodostuvalla sisäpihalla. Tekonivelsairaalan laajennus valmistui vuonna 2007. Lasten psykiatrian uudisrakennus Q valmistui sairaalan tontille vuonna 2003 Vieritien varteen, B-siiven kaakkoispuolelle. Monimuotoisen Q- rakennuksen sisäpihat avautuvat palvelutalon P puistoalueelle. Uudisrakennuksen arkkitehtisuunnittelusta vastasi mm. Arkkitehdit Martikainen Oy. Uusimpien rakennusten Cx, Q ja R arkkitehtuuri, rakennusmuodot, materiaalit ja -värit poikkeaa osin huomattavasti kantasairaala-kokonaisuudesta. Ulkoasun valkoinen betonielementti on uudisrakennuksissa jäsennetty suurempina elementteinä ja sen tekstuuri ja laatu ovat myös erilaisia, kuin sairaalan siipirakennuksissa.

Sairaala- ja asuinrakennusten valmistuttua alueita vihreytettiin ja elävöitettiin puistoilla. Ensin alueen metsämaasta säästettiin metsäpuita ja kaistaleita. Suurimmat viheralueet Kuntokadun varressa, C-siiven edustalla, B-siiven eteläpuolella mäellä ja asuinalueen läheisyydessä ovat säilyneet näihin päiviin. Viheralueiden istutussuunnitelmia tehtiin useissa osissa vuosina 1962-64. Suunnitelmat teki kaupungin puutarhuri Viljo Tarko ja urakoitsijana oli Puutarhatoimisto Oy. Hoidetuimmat ja edustavimmat viheralueet ovat: A-siiven sisääntulopiha, suihkukaivo ja allas ympäristöineen sekä C-siiven länsipuolella osin luonnontilainen ja osin hoidettu puisto leikkikenttineen. C-siiven edustan puisto oli alueen viherjulkisivu. Leikkikentän rakenteet ja kalusteet suunnitteli arkkitehti Martikainen. C-siiven edustan puisto oli maisemassa keskeisellä paikalla rajaamassa sisääntuloväylää ja pihaa. B-siiven eteläpuolinen mäki on lähes luonnontilainen.

Sairaala-alueella laajennuksilta säästyneet puistot ovat hyvin hoidettuja ja vanhimmat puut ovat kauniita yksittäispuita sekä puistojen maamerkkejä. Puistoissa ja rakennusten läheisyydessä on mm. erilaisia jalokuusia ja koivuja, pylväshaapoja, lehmuksia sekä hedelmäpuita. Puistot sairaala-alueen reunoilla ovat luonnontilaisia. Puistoissa on korostettu kalliopintaa ja luonnonkiviä, jotka tuovat vaihtelevuutta ja rytmiä ruohokenttään sekä istutuksiin. Rakennusten läheisyydessä on koristeistutuksia.

Alueella on oma sisäinen katu- ja liikenneverkostonsa tienviittoineen, laajoine pysäköintialueineen ja bussilinjan päätepysäkkeineen. Liikenne kiinteistölle ohjautuu sairaalan risteysalueelta Teiskontien ja Kuntokadun liittymästä. Sairaala-alueen porttina toimii visuaalisesti sen laaja risteysalue ja puistot, jotka sijoittuvat kantasairaalan lounaispuolelle. Keskeisimmät tielinjat ovat pääsisäänkäynnille ja K-osan ensiavulle johtavat tiet, sekä alueen sisäisestä liikenteestä vastaavat pääväylät Vieritie ja Ylätie. Tiet on säilyttänyt pääosin alkuperäisen linjauksensa. Sairaala-alueella on laajoja pysäköintialueita. Vanhat pysäköintialueet, jotka ovat päälähestymissuunnan yhteydessä ovat ahtaita ja uudet laajat sairaalan kaakkoispuolen parkkialueet hallitsevat kaukonäkymiä.

Toimenpidesuosituksia on hahmotettu liitekartalla 5 Tays:n alueen arvokkaat ominaispiirteet. Arvokkaita tai muutosherkkiä alueita koskevat suunnitelmat tulisi harkita huolellisesti ja voimakkaiden muutosten tulisi olla erittäin hyvin perusteltuja. Ks. myös rakennuskohtaiset toimenpidesuositukset edempänä.

Hyvin säilyneet piirteet, joiden säilymiseen tulisi jatkossa erityisesti kiinnittää huomiota:

- Kantasairaalan 1962-1982 valmistuneiden rakennusten ja rakennusosien arkkitehtuurin selkeys ja pelkistetyt muodot, kuten ikkunoiden nauhamainen jäsennys ja jakamaton malli, aukotus sekä kattomuodot.

- Sairaalarakennusten ulkovuoraukseen kehitetty seinäelementti ns. betonimosaiikkilaatta ja kivijalan uritettu elementti.

- Eri toiminnoille varattujen alueiden (asuinalue, sairaala-alue, voimalaitoksen alue) säilyminen piirteiltään tunnistettavina.

Muutosherkät kohteet, pienmaisemat ja puistoalueet, joiden säilymiseen tulisi jatkossa erityisesti kiinnittää huomiota:

- A-siiven keskuspiha ja alas laskettu puutarha

- C-siiven edustan puisto sekä leikkikenttä betonirakenteineen

- H-siiven huoltopiha ja O-rakennuksen ympäristö

- G-rakennuksen ympäristö, rinteelle sijoittuva viheralue ja maisemallisesti merkittävä piippu

- Ky- rakennuksen ja Vieritien välissä oleva luonnontilainen puistoalue

- Y- ja Z-rakennusten sekä päiväkodin muodostama asuinalue sekä niiden pihapiirit

- Z-rakennusten ja päiväkodin ympäristöä rajaava luonnontilainen metsä

Kantasairaalan 1962-1982 valmistuneiden rakennusten muoto ja hierarkia tulisi säilyttää alkuperäisen arkkitehtuurisuunnitelman mukaisena. Alueella olisi vältettävä siipien laajennuksia, korottamista ja liittämistä muihin rakennuksiin uusin ulkoisin yhdyskäytävin tai nivelosin.

1957-1990 rakennettujen kantasairaalan ja sen laajennusosien ominaispiirteiden säilyttämiseksi tulee kiinnittää huomiota alueen uudisrakentamiseen. Arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaita sisäpihoja ja rakennusten välejä ei tulisi rakentaa umpeen. Lisäksi uudisrakentaminen tulisi entistä paremmin sopeuttaa kantasairaalan alkuperäiseen ilmeeseen ja rakentamisen tapaan.

Kaupunkikuvallisesti merkittävien sairaalarakennusten tulisi näkyä Teiskontielle ja alueen sisääntuloväylille. Rakennuksia ympäröivien puistoalueiden puustoa tulisi karsia ja välttää kulttuurihistoriallisten rakennusten läheisyyteen sijoittuvaa uudisrakentamista.

A-siiven keskuspihan tie, suihkuallas ja alas laskettu puutarha tulee säilyttää asemansa mukaisena.

C-siiven edustan lasten leikkipaikan alkuperäisenä säilyneet betonirakenteet tulee säilyttää tai uusia alkuperäistä vastaaviksi. Alueen uudet leikkivälineet olisi pyrittävä sovittamaan betonirakenteisiin.

G-rakennuksen nousevalla rinteellä oleva piha-, viheralue sekä piippu tulee säilyttää omana kokonaisuutena keskeisellä paikalla maisemassa.

Sairaalan ja entisen asuinalueen luonteesta kertovat rakennukset, välittävät ja rajaavat puistot sekä hyvin säilynyt tiestö tulee säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Myös yksityiskohtien, kuten portaiden, kaiteen ja käytävälaattojen uusimisessa tulisi jatkossa käyttää alkuperäisiä tai niitä vastaavia rakennusosia, materiaaleja ja värejä.

Istutuksissa tulee suosia alueelle perinteisiä matalia lajikkeita, kuten vuorimäntyjä.

Puistojen kasvillisuutta uusittaessa tulee käyttää mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä lajikkeita.

Sairaala-alueen ulkovalaistukseen ja erityisesti valaisin tyyppeihin tulisi kiinnittää huomiota. Valaisimet voisivat olla nykyistä yhtenäisempiä.

Sairaala-aluetta elävöittävät lukuisat taideteokset sekä sisä- että ulkotiloissa. Teosten merkitystä ja arvoa korostaisivat yhtenäisesti toteutetut nimikilvet (teoksen ja tekijän nimi).

Alueen kasvavan pysäköintitarpeen ratkaisemiseksi suositellaan maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamista.

Asemakaava, 4.10.2000.

Tays - Tampereen yliopistollisen keskussairaalan rakennusinventointi 2006, Minna Halonen/PMM