arkkitehtoninen
rakennusperinteinen

asutushistoria
sosiaalihistoria
taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Pihapiiriin kuuluu huvilatyylinen asuinrakennus 001, yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus 002 ja puurakenteinen piharakennus. Asuinrakennus 002 on ilmeisesti 1870-luvulta ja laajennettu 1900-luvun alussa. Rakennuksessa on säilynyt 1900-luvun alun rakentamisen piirteitä, kuten selkeä suorakaide runkomuoto, jyrkkä mansardikatto, koristeelliset ikkunankehykset ja joitain T-mallisia yläosasta moniruutuisia ikkunoita. Piharakennus on säilyttänyt hyvin 1900-luvun alkupuolen vaatimattomille piharakennuksille tyypillisen ilmeen. Loivan rinnetontin pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Rakennushistoriallinen arvo – Arkkitehtoninen

1910-luvun alussa rakennettu asuinrakennus 001 edustaa Tahmelasta pääosin kadonnutta huvilarakentamista. Sen säilyneitä piirteitä ovat loiva satulakatto, selkeä suorakaide runkomuoto, kookas, koko eteläsivun mittainen, puuleikkauksin koristeltu avokuisti, eteläsivun lyhyt kolmiomainen poikkipääty sahalaitaisine räystäslistoineen sekä risti-ikkunat.

Historiallinen arvo – Asutushistoria

Asuinrakennuksen 002 kerrotaan olevan Tahmelan vanhin asuinkiinteistö, Pispan taloon kuulunut Tahmelan torppa 1870-luvulta. Torppa on antanut nimen koko alueelle.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, pienehköjä asuntoja puutaloissa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt.

Historiallinen arvo – Taloushistoria

Paikalla toimi 1900-luvulla pitkään Sladeyn kauppapuutarha, tuttavallisemmin ”Laten omenatarha”. Hedelmäpuutarha oli parhaimmillaan jopa 2 ha ja siellä kasvoi 400-500 hedelmäpuuta: omena-, päärynä- ja luumupuita sekä viinimarjapensaita. Omenapuita on säilynyt runsaasti lähiympäristössä, erityisesti eteläpuolisen kävelytien varressa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Hirvikadun ja Selininkadun kulmauksessa sijaitsevalla laajahkolla rinnetontilla ja sen asuinrakennuksilla on suurehko maisemallinen merkitys avoimessa lähiympäristössään.

Kohde sijaitsee Selininkadun ja Hirvikadun kulmauksessa, Selininkadulta etelään viettävässä rinteessä. Tontilla sijaitsevat 1870-luvulla rakennettu ja 1900-luvun alkupuolella laajennettu nykyisin mansardikattoinen Tahmelan torppa, 1910-luvulla rakennettu pienempi huvilatyylinen asuinrakennus sekä mahdollisesti 1950-luvulla rakennettu piharakennus.

Kiinteistöllä on kaksoisosoite Selininkatu 3/ Hirvikatu 5.

"Selinin Torppa", "Tahmelan Torppa" on ollut Pispan talon ainoa torppa, jonka nimen mukaan koko alue on saanut nimensä. Nykyisin Selininkadun reunassa sijaitseva talo on ollut aikanaan Tahmelan ainoa talo ja siten Tahmelan vanhin rakennus. Asuinrakennuksen rakensi Pispan talon jyvärenki Heikki Tahmela noin vuoden 1870 paikkeilla. Torpan historiaa värittää muun muassa torpan hurjaluontoinen emäntä, joka miehensä kuoleman jälkeen "vain ryyppäsi ja rällästi" niin, että Pispan isäntä lopulta katsoi parhaaksi häätää hänet. Tästä emäntä vain hurjistui lisää ja lopulta tuikkasi talon palamaan. Palo kuitenkin saatiin sammutetuksi. Talo meni myyntiin, mutta häädön jälkeen seutu ehti olla asumattomana nelisen vuotta.

Seuraavan vuokrasopimuksen teki Kaarilan palkollinen, säntillinen ja nuuka Frans Vilhelm Selin, 12.6.1893. Sopimuksen vuokra-aika oli 25 vuotta ja maapalstan kooksi määriteltiin 20 kapanalaa. Sopimuksessa oli myös velvoitteita torppaa reunustavan tieosuuden (nykyisin Tahmelan valtatie) kunnossapitämisestä. Vuokra-aika alkoi 1.6.1894. Jo kuitenkin vuonna 1901 Selin teki uuden vuokrasopimuksen toisesta torpan paikasta ja muutti pois. Ilmeisesti matka Kaarilan taloon töihin oli liian pitkä. Torpan nimeksi jäi kuitenkin "Selinin torppa" ja nimi ikuistui myös viereisen tien ja sittemmin kadun nimeksi.

Selinin jälkeen uudeksi omistajaksi tuli Petter Sladey (s. 4.5.1846), joka oli latvialaissyntyinen Venäjän kautta tullut tsaarin upseeri. Joissakin lähteissä hänen mainitaan tulleen Liivinmaalta Liettuasta. Tampereelle vuonna 1888 tultuaan Petter Sladey toimi aluksi leipurina ja tämän jälkeen kauppiaana. Hän asui Amurissa ja vuokrasi sieltä käsin Tahmelan torpan naapurissa ollutta huvilarakennusta kesäkäyttöön jo vuodesta 1895. Huvila oli rakennettu niin ikään 1800-luvun lopulla ja se sijaitsi Tahmelan torpan itäpuolella, nykyisten rivitalojen paikalla. Sen omisti tamperelainen lääkäri, kunnes Sladey päätti ostaa rakennuksen vuonna 1915. Tontti oli vuokralla Pispalta. Huvilan pihassa kasvoi jo lääkärin ajoilta omenapuita ja vähitellen Sladey kiinnostui niiden kasvatuksesta niin, että istutti paikalle lisää myös ulkomaisia lajikkeita.

1900-luvun alussa Sladey perusti pihaan varsinaisen kauppapuutarhan, jossa kasvoi omena-, päärynä- ja luumupuita sekä viinimarjapensaita. Puutarha muistetaan Tahmelassa vieläkin "Laten puutarhana" ja sen hedelmien kehuttiin olevan maan parhaita. Hedelmäpuutarha oli parhaimmillaan 2 hehtaarin kokoinen ja siinä kasvoi Antero Salaston kertoman mukaan jopa 400-500 hedelmäpuuta. Kauppapuutarhan perustamisen yhteydessä Petter Sladey laajensi myös kiinteistön asuintiloja ja osti tällöin myös Tahmelan torpan. Sladey laajensi torpan vanhaa hirsirunkoa, samoin kuin rakensi Hirvikadun puolelle toisen asuintalon. Puutarhan satoa puolestaan myytiin edelleen vanhan huvilan avoverannalta käsin. Parhaimmillaan Sladeyt asuttivat kaikkia kolmea taloa puutarha ympärillään.

Petter Sladey kuoli vuonna 1922, jonka jälkeen hänen puolisonsa Anna jatkoi edelleen puutarhan pitoa. Syntyjään rannikon suomenruotsalainen Anna oli Petterin kolmas vaimo aiempien puolisoiden Helenan ja Idan kuoltua. Lapsia Annalle ja Petterille syntyi kaikkiaan kymmenen, joista vain yksi oli tyttö. Lapset olivat syntyneet jo perheen asuessa Amurissa. Talvisodan ankarissa pakkasissa suuri osa hedelmäpuista paleltui eikä Annan jälkeen puutarhan pitäjäksi löytynyt enää jatkajaa. Anna oli ostanut puolisonsa kuoltua huvilan osuuden tontteineen itselleen ja myöhemmin perikunta myi sen Vapaakirkolle, jonka suunnitelmissa oli rakentaa paikalle vanhustentalo tai vastaava. Vapaakirkko kuitenkin myi kiinteistön edelleen rakennusliike Böökille ja lopulta, 1980-luvulla vanha huvila purettiin ja myös osa Laten puutarhaa jäi rivitalojen alle. Jokunen vanha omenapuu tosin koristaa edelleen taloyhtiön pihaa.

Kiinteistön huvila-aluetta lukuun ottamatta muu maa-alue oli edelleen Pispan vuokramaata, kunnes kaupunki osti sen. Laten puutarhasta oli muun muassa jäänyt rivitalojen lounaispuolelle kapea soiro omenapuineen. Paikalle rakennettiin myöhemmin kevyenliikenteen väylä. Kiinteistön nykyiset haltijat ovat Sladeyn jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, nimi on vain muuttunut Salastoksi. Asuinrakennuksista pienempää asuu edelleen Petter Sladeyn yksi pojanpojista. Vanhempi torppa on sen sijaan vuokralla.

Kohde on keskeisellä paikalla, Hirvikadun ja Selininkadun kulmauksessa, Tahmelan nykyisin ainoata kauppaa vastapäätä, sijaitseva kolmen rakennuksen kiinteistö. Pohjoispuolella on kapea rakentamaton metsäkaistale ja eteläpuolella puistomainen, hiekkapohjainen kevyenliikenteen väylä. Lähimmät rakennukset, liikerakennus ja rivitalot ovat 1980-90-luvulta. Ympäristö on väljästi rakennettu ja siellä on säilynyt joitain vanhoja puutarhan aikaisia omenapuita, jotka kertovat tontin olleen aiemmin paljon suurempi.

Tontti on pientalokiinteistöksi Tahmelan mittakaavassa yhä iso ja sen maasto on loivasti lounaaseen viettävä. Pihassa kasvaa vanhoja omenapuita, muutama iso vanha mänty sekä pari koivua ja pensaita. Tontti on Selininkadun puolelta rajattu matalalla pystylauta-aidalla, mutta pihapiiri on silti hyvin avoin ja ympäristöön hyvin näkyvä. Rakennukset sijaitsevat tontin kulmissa.

Pihapiirin kokonaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Rakennusten, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Tontin kahden asuinrakennuksen muodostaman rakennusparin säilyminen.

Rakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa 002.

Asuinrakennuksen 001 alueelle tyypillisen useista materiaaleista koostuvan kivijalan säilyminen nähtävissä (luonnonkivi, tiili, betoni).

Tontin ja asuinrakennusten aseman säilyminen katumaisemissa.

Kohteesta on laadittu rakennusinventointi 24.4.2003/PMM/Kati Lahtinen.

2003 inventoinnin kohdenumero 333.

Harjula, Kristiina, Unelma Pispalasta, 1992.

Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja Maanmittauslaitos.

Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Pitkään Pispalassa asuneet henkilöt.