Esine Sukset

Takaisin
Kohteen kuva
  • Museon nimi: Tampereen museot
  • Päänumero: HM 1220
  • Alanumero: 26
  • Yleisnimi: Sukset
  • Erityisnimi: Kansanomaiset sukset
  • Valmistaja: Karhunkaataja Martti Kitunen
  • Valmistuspaikka: Virrat
  • Ajoitusaika-arvio: 1770 - 1830
  • Asiasanat: hiihto , sukset , karhu , metsästys
  • Yhteenveto: Muoto: melko pitkä ja leveä, päähän kapeneva, hieman jalkava. Kärki: suippo, loivasti tuopinkorvamallinen, kärjen nousu loiva ja matala. Olas: leveä kouru. Päläs: ns. tasapäläs, sen jatkeena päihin ulottuva matala harja. Suksiside: päläksen etuosassa mäystinkolot, joissa metallilenkit. Koristelu: suksen reunan muotoa korostava ura, toisessa suksessa myös sisempi suksen muotoa mukaileva ura.

    Saantipaikka Virrat v. 1926 myynyt keräilijä Aleksanteri Winter.

    Saantipaikka: Virrat. Suksia on käyttänyt niiden valmistaja, tunnettu legendaarinen kurulainen karhunkaataja Martti Kitunen.

    Martti Kitunen (mainitaan myös nimellä Mårten Henrikinpoika) (14. marraskuuta 1747 Virrat – 7. lokakuuta 1833 Virrat) oli suomalainen metsästäjä ja karhunkaataja.

    Kitusen isä oli talollinen Heikki Kitumantila ja äiti Maria Erkintytär. Hän syntyi ja eli silloisen Ruoveden (myöh. Virtain) Uurasen kylässä, Vehmaan- ja Kitusjärvien välisellä kannaksella olevassa erämaatalossa.

    Kitusen puoliso vuodesta 1768 oli Margareta Antintytär Braski (k. 1828).

    Kitusesta tuli kuuluisa metsästäjä ja karhunampuja, joka tunnettiin myös nimellä Karhu-Martti. Topeliuksen Maamme-kirjassa kerrotaan: "Kitusen tilalla Virroilla Pohjanmaan rajalla oli eräällä talonpojalla kuusi poikaa. Viisi oli rotevaa ja voimakasta, jonka vuoksi he kävivät isän kanssa työssä, mutta vanhin, jonka nimi oli Martti, oli lapsena pieni ja heikko. Hän sai olla omissa oloissaan, kulkea pyssy olalla metsässä ja ampua metsoja, teeriä ja pyitä, joita toiset mielellään söivät."

    Kitusen sanotaan saaneen ensimmäisen metsästysaseensa jo 12-vuotiaana. Ensimmäisen karhunsa hän ampui 16-vuotiaana ja viimeisen 74-vuotiaana Laukaassa. Yhteensä hän ampui lähteestä riippuen 192–198 (joidenkin lähteiden mukaan 108) täysikokoista karhua; poikasten lukumäärästä ei ole tietoja. Kitunen haavoittui kolmesti karhujahdissa. Hänelle myönnettiin metsästysansioista Suomen Talousseuran hopeamitali vuonna 1800. Kitusen uhrikuusi, lähes 200-vuotias 2-haarainen kuusi, jolle hänen oli tapana uhrata kaatamiensa karhujen veri, kaadettiin keväällä 2001 juhlavin menoin.